Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin suurkuluttaja, joka lopetit juomisen. Oliko helppoa?
04.06.2020 |
Päätin pitää keväällä tipattomat kaksi viikkoa joka itselle pitkä aika olla ilman viinin tuomaa lämmintä oloa. Jostain syystä tuo jäi päälle ja nyt ajatus olon humaltumisesta tuntuu suorastaan vastenmieliseltä. Maanantait ei ahdista enää yhtään eikä mikään voita viikonloppu-aamuja kun saa herätä virkeänä. Tietysti vasta muutama kuukausi tässä on mennyt ja voi olla että tietynlaista kuherruskuukautta raittiuden kanssa vielä elän mutta onko muita lopettajia joille tämä on pysyvästi ollut näin helppoa päästä eroon alkosta? Ihana tunne kun ei tarvitse pyristellä pysyäkseen erossa vaan päinvastoin nyt pitäisi pakottaa itsensä juomaan. Ja semmosta pakkoa ei onneksi tietysti koskaan tulekaan, jos mieli pysyy tällä kannalla.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin vuoden vaihteessa, koska alkoi tulla niin pahoja pelko ja kiputiloja. Terveydestä huoli pisti lopettamaan. Samalla tuli ero miesystävältä, joka tosin ei tiennyt tästä ongelmasta mitään. Etäsuhde mahdollisti juomisen vuosikausia. Erosta järkyttyneenä en olisi edes pystynyt juomaan, koska pelkäsin, että järki lähtee muutenkin. Nyt kesän koittaessa on pari viikkoa ollut tosi vaikeita. Eli viinan himo on nostanut päätään. Olen pyrkinyt lähtemään ajelemaan autolla niin, että kun tulen kotiin niin alkoholia ei saa enää myydä. Ravintoloissa en ole koskaan tykännyt kulkea. Aamuisin aina kiitän, kun voin herätä hyväkuntoisena.
Jouduin huhtikuun loppupuolella sairaalaan, en tosin ainakaan suoranaisesti alkoholin vuoksi. Mutta siellä tein päätöksen että alkoholin käyttö loppui nyt. Päätös ja sen pitäminen on ollut helppoa. Tosin tätähän on nyt kestänyt vasta puolitoista kuukautta. Bonuksena se että ei ole enää hukkaan heitettyjä viikonlopun päiviä, jotka kuluvat edellisen illan juomisesta toipumiseen ja olen aina ajokuntoinen.
Se vielä askarruttaa että mitä teen oluelle, jota on sekä mökillä että kotona noin 20 tölkkiä kummassakin. Voisin ehkä juoda saunajuomana korkeintaan yhden per ilta, mutta en ainakaan vielä, ehkä joskus syksymmällä. Tai sitten kaadan maahan. Ei se ole yhtään sen suurempi tappio kuin kurkkuun kaataminenkaan. Vaimo ei juo olutta eikä ole oikein sellaisia kavereitakaan jolle kehtaisin nuo roudata.
Vierailija kirjoitti:
Oiskin noin helppoa........
On se, usko pois. Päätät vaan että lopetat ja sitten pidät päätöksesi päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan.
En osaa sanoa, olinko sinänsä suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin ja lomilla ehkä enemmän tuli juotua.
Lopetin ensin rutiinijuomisen, eli ei käyty perjantaina alkossa. Jo toisena viikonloppuna se tuntui ihan luonnolliselta. Lomalla vielä viini-iltoja oli muutamana vuonna, mutta sitten päätettiin lopettaa kokonaan. Varmaan moneen vuoteen on tullut juotua ehkä 2-3 onnittelumaljaa juhlissa. Ja esimerkiksi ennen rakastamani punaviinin vahva haju esim ravintolapöydässä haisee nyt mielestäni pahalta.
Eli oli yllättävän helppoa. Rohkeasti vain lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole lopettanut viinan juontia, minä vain en juo viinaa tänään. Näin on mennyt jo useita vuosia. Olen vapaa menemään ja tulemaan miten haluan, olen vapaa myös päättämään olenko selvin päin vai en. Ja olin todella suurkuluttaja, selviä päiviä oli viikossa korkeintaan kolme.
Vierotusoireet kestää helposti mutta alkoholin himo on vaikeampi asia, siihen auttaa aika. Yöunet huononi mutta ahdistus on tasaisempaa, silti elämäni paras päätös. Kahdesti repsahtanut vähän yli vuoden sisään. Krapulaa ei ole ikävä.
Olen siis lähinnä viikonloppuisin tissutellut, en arkisin enkä mitään pitkiä putkia ikinä mutta yleensä humalahakuisesti
ap