Minkä ikäisenä koit olevasi valmis vakavaan parisuhteeseen?
25 vuotta enkä vieläkään koe olevani valmis vakavaan parisuhteeseen.
Mites tää on muilla mennyt?
Kommentit (11)
En mä koskaan tuota ehtinyt ajatella. Aloin 17-vuotiaana seurustella, ja samassa suhteessa olen edelleen, ikää tänä vuonna 45.
En tiedä milloin olisin ollut. Ehkä joskus 21-22v? No aloitin seurustelemaan vakavasti vasta 24 vuotiaana ja silloin olin kyllä todellakin valmis ja kaikki sujui todella mutkattomasti ja helposti vaikka muutimme nopeasti yhteen.
38 v ja sitoutuminen yhteenmuuttoon hirvittää
42, mutta en ole ihan varma. Sopiva kumppani puuttuu myös.
17v aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, 19v muutettiin yhteen ja ollaan siis oltu yhdessä nyt 13 vuotta. Eli vastaan 17v.
Kai se oli 18-vuotiaana, kun aloin seurustella mieheni kanssa. Nyt ollaan 60-vuotiaita, yhä yhdessä.
Mitä sitä vakavasti ottamaan kun kaikki päätyy eroon kuitenkin. On vain ajan kysymys koska. En ole vieläkään valmis ja on oltu avoliitossa, kakarat hankittu ja aviossakin. Ei nykyajan ihmiset rakasta. Ne käyttää hyväkseen sen minkä irti saa ja jatkaa matkaansa. Turha sellaisia on vakvasti ottaa.
Jännä kysymys. -Vai olenko minä sitten ollut aina, jotenkin "vakavamielinen" koska en ole koskaan ryhtynyt parisuheeseen ajatuksella, että leikimpä nyt aikani hänen kanssaan.... Mutta eivä kaikki kerrat jolloin olen tutusunut tai halunnut tutustua toiseen ole tarkoittaneet sitä, että olisin halunnut päästä tutustumiseni kohteen kanssa parisuhteeseen.(..) Tai kun olen aloittanut parisuhteen niin ajatellut, että tämän kanssa astelen samaan suuntaan loppuikäni.
Sinkkumies
Varmaankin 18-20 vuotiaana. Muistan miettineeni että « eikö mulle löydy koskaan ketään» kun osa kavereista oli jo vakiintunut ja osa raskaanakin parikymppisenä. Mä tapasin sitten mun nykyisen aviomiehen 23 vuotiaana.
Muistan, miten 19-vuotiaana ihmettelin joidenkin kavereiden yhden illan juttuja ja lyhytsuhteita, joihin silloin pidin itseäni "liian vanhana". Se tuntui teinimeiningiltä, olin ihan valmis siihen loppuelämän kestävään suhteeseen. Pari vuotta jouduin odottamaan, ennen kuin se tuli lopulta vastaan.
Viisikymppisenä menin ensimmäistä kertaa naimisiin ja ihan hyvä niin. En tekisi toisin.
Ja sainpahan hilattua tilastojakin ylöspäin.