Miten minusta tuntuu, että oma keski-ikäistymiseni on rankempaa kuin äidilläni oli vai onko vain niin ettei näistä asioista puhuta?

Kyllä minä muistan miten äiti alkoi voivotella lattioita pestessa selkäänsä ja  yläkertaan kiivetessä polviaan. Samoihin aikoihin, kun isältä alkoi hiukset harventua.

Koska nyt elämämme uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.

Kyllä mun äiti valitteli paljon enemmän vaihdevuosivaivojaan kuin minä. Hänellä ne olviat pahemmat.

Eiköhän tuo ole aika yksilöllistä.

Toki ennen vanhaan monet olivat oppineet ettei hirveästi valittettu mitään. Ei mun äitikään tiennyt mitä kaikkea hänen oma äitinsä oli sodan aikana joutunut kestämään. Mummi sitten kertoi minulle kun olin teinityttö että hän oli sodan aikana saanut useamman keskenmenon ja joutunut yhden kuolleen lapsen synnyttämään. Mummi oli reipas ja iloinen, joten ei varmaan ollut silloin sodan aikana tuommoisia valitellut - sodassa oli paljon isommat asiat kyseessä, koko kansan kohtalo.