Miten täällä voi mitenkään pärjätä jos on heikkolahjainen ja...

vasta pitkällä aikuisiällä löydetty viitteet asbergeriin ja add:hen joita lapsena ja nuorena ei huomattu tai ei haluttu ja siitä sitten kun kaikessa on ollut vaikeata on tullut masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkihäiriöitä, traumaperäistä stressiä jne. kun ei ole ymmärtänyt mistä on kyse kun kaikki on ollut vaikeata ja ei ole tajunnut tai oppinut mitään vaan koulussa oli vaikeata ja ammattikoulussa tarvi rankasti apua ja vaikka valmistuin en enää muista mitään oppimastani, sosiaalisesti olen todella kömpelö ja koska minulla nuorena varsinkin oli taipumusta reilusti uskoa kaikkea mitä muut sano eikä itsesuojeluvaistoa ollut niin tuli henkisesti hyväksikäytetyksi sen enempää tarkentamatta ja näistä kaikista on jäännyt traumoja joita ei ole käsitelty ja minä alan olla lopussa eikä minulla ole mitään uskoa siihen että minulla olisi mitään tulevaisuutta ja olen 34 ja suurelta osin elämä on jo mennyt hukkaan kun ei ole pystynyt elämään vaan on mennyt lähinnä päivät suurelta osin tekemättä mitään ja tulevaisuudessa minun kaltaiselle ihmiselle ei työelämässä ole mitään paikkaa fyysisten ja psyykkisten vaivojeni takia kun minä en tule pärjäämään jatkuvasti muuttuvassa työelämässä jossa pitää kokoajan oppia uutta vaan tarvitsisin sopivan yksinkertaisen työn josta pidän jossa ei tarvi kiirehtiä eikä varsinkaan kokoajan opetella uutta.

Muiden ihmisten meneminen työelämässä ja muussa elämässä masentaa minua vaan entistä enemmän, minulla ei edes ole mitään kavereita jne. koska ei minulla ole tilani takia mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa, ei mitään kerrottavaa mitä olen tehnyt tai missä käynnyt eikä minusta ole edes muiden mukaan rientoihin tai muuhun koska ei ole varaa ja sosiaaliset tilanteet pelottaa ja ahdistaa.

Olen jo kauan sitten pudonnut tämän yhteiskunnan kyydistä ja kituutan lähinnä sosiaalituilla ja satunnaisilla töillä jos sellainen löytyy jossa edes hetken pärjään ilman romahdusta. Mutta eipä tämä tunnu kivalta vaan lähinnä katkeralta kun toiset menee ja itse olen tässä, rikki ja lopullisesti. Jos tässä käy niin että koronan ym. takia aletaan kaikkia tukia leikkaamaan niin minä kyllä kävelen lähimpään suohon.