Vapaaehtoisesti lapsettomat

miksi heitä kiinnostaisi pikku Olivian kuivaksi opettelu?

Mun siskontyttö on melkein mun maailma ja muutenkin suurin osa lapsista on todella valloittavia.



Olen lapseton lähinnä sen takia, ettei koskaan ole tullut mitään pakottavaa tarvetta tulla äidiksi. Koen olevani 100% nainen ilman raskautta ja synnytystäkin.



Lisäksi musta tuntuu, että tämä maailma on niin paha paikka, ettei minulla ole oikeutta tänne ketään tuoda. Ennemminkin voisin jonain päivänä adoptoida jonkun jo olemassa olevan lapsen. Se ei edes kuormittaisi tätä maapalloa niinkuin biologinen lapsi tekisi. :)

Kuvittelevat olevansa suuriakin eläinystäviä, kun pitävät koiria sisällä kaupunkiasunnoissa. Ei se on ole koirien luontainen ympäristö! Ja sitten sitä koirankakkaa on JOKA puolella, yök. Saastaista, valkoisen roskaväen hommaa. Koira on hyötyeläin siinä missä lehmä tai heppa ja parhaimmillaan maalla, ulkona koiratarhassa, vahtikoirana tai metsällä.

Ja jos koskeekin, niin voin ainakin paremmin yrittää ymmärtää lapsellisia ystäviäni, jos niitä avauksia luen.



T. 3

Tiesitkö, että rasismi tarkoittaa ROTUvihaa? Eli lapseton ja lapsellinen eivät ole eri rotua, eikä siis kuvasta rasisimia. Ja sitä paitsi, kyllä monet vegetaristit ja autoilun vastustajat ovat aika kiihkoilijoita=) Samoin koirattomat, täällä oli vähän aikaa sitten erittäin virkeä keskustelu siitä, saako koiraa potkia=)



Mutta asiaan: olen lapseton, koska en halua synnyttää. Lisäksi en halua sitoa itseäni mihinkään niin pysyvästi. Lisäksi olen niin itsekäs ja mukavuudenhaluinen, etten halua luopua pitkistä sunnuntaiaamuista sängyssä ja äkkilähdöistä reissuun lapsen takia. Uskon vilpittömästi siihen, että jos joskus saisin lapsen, niin rakastaisin häntä yli kaiken (en ole ollenkaan kylmä ihminen) ja minua ei varmasti haittaisi se, etten saa nukuttua aamulla pitkään. En vain tunne olevani valmis siihen.



Lisäksi minua ahdistaa ajatus sellaisesta lapsiperheen elämästä. Että kaikki tehdään lasten ehdoilla. Kuolisin varmasti, jos joutuisin menemään jonnekin Puuhamaahan kesälomalle katsomaan, kun lapsi räpiköi jossain altaassa. Lisäksi minua ahdistaa ajatus siitä, että olisin raskaana. Ja vielä edelleen ja ennen kaikkea siitä, että se vauva pitäisi puskea ulos. Jos saisin varmuudella sektion, voisin siihen suostuakin, mutta en ota riskia siitä että joudun oikeasti synnyttämään.



Ja niille, joiden mielestä on onni, ettei mulla ole lapsia, niin uskon ihan varmasti siihen, että olisin hyvä äiti. Tai ettei nämä mainitsemani asiat haittaisi minua, jos minulla oikeasti olisi oma vauva.

kaikki vihaisivat lapsia / lapsiperheitä jne. Ei se ole niin mustavalkoista, muuta kuin joskus täällä palstalla...

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lapsettomiksi / tai ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka tykkäävät lapsista.

HUOM! lapsettomaksi jääminen ja vapaaehtoisesti lapseton on kaksi täysin eri asiaa, en tarkoita sekoittaa.

Mutta olen huomannut että joskus lapsettomaksi jääneistä tulee vähän katkeria, lapsiperheitä vihaavia. Se haava on niin kipeä.



Mutta tunnen myös yhden perheettömän ihmisen - joka on hyvä ystäväni - joka sanoo suoraan ettei pidä lapsista. Ei tule meille nykyään en sen takia kylään, koska meillä on lapsi! No, ei tarvitse olla niin kastijakoinen, tapaan häntä silti silloin tällöin: esim. käydään leffassa, istutaan kahvilassa juttelemassa päivänpolitiikkaa. Pääsenpä minäkin irroittautumaan normaaleista arjen ympyröistä.

Mutta se on silti sanan väärin käyttöä ja voi johtaa ikäviin väärinkäsityksiin.



Vai jos alettais arkikielessä väittää, että kuu on aurinko ja toisin päin niin sekö olisi kans ihan okei?=)

up