Muita äitejä joille äitienpäivä on tavallinen päivä?

Miksei juhlisteta?

No siis tässä työtohinassa en oo ees muistanu, että huomenna on äitienpäivä. En välitä yleensäkään mistään huomiosta ja jotenkin musta tuntuu vähän syylliseltä ottaa mitää huomiota vastaan, kun en viime aikoina ole ollut mikään erityisen hyvä äiti.

Mä teen kakun. Mies tekee meillä muutenkin pääosan ruuista. Pyysin pihvejä. Mä osaan pyytää, sen sijaan että kitisen. Lahjoista en välitä, kun turhaa krääsää on muutenkin, mutta joskus lapset tuo arvan ja se on ihan kiva. Nuorempi ei nyt tule, kun asuu kauempana, mutta vanhempi käy syömässä päivällä, kun hän asuu 5 km päässä. Kummallakaan ei ole perhettä vielä. Miehen kotona ei ole juhlistettu mitenkään, mutta mä tykkään että vähän juhlistetaan molempien vanhempien päivää ja kakku meillä on aina, joko ostettu tai itse tehty. Minä sen yleensä teen tai pyydän ostamaan mieleisen. Meillä allergiarajoitteita, joten mieluiten teen, mutta osalle joskus ostetaan ja rajotteiset saa jotain leivoksia sitten.

Olen ostanut itselleni kakun ja mies osti skumppaa. Olen sen arvoinen, että muakin voi vähän juhlia. Tyhmää marttyyrimenoa ettei piävää voi juhlia. 

Meillä äitienpäivä on käytännössä ihan normipäivä. Lapset joo ovat tehneet kortit. Lahjoja en halua enkä varsinkaan että minulle laitetaan mitään aamupalaa tms. Syödään joo jotain esim.kakkua tms.mutta vain siksi että kiva järjestää lapsille pientä juhlaa.

Meillä äitienpäivä tavan päivä. Mitä nyt lapset mummolassa kyläillessä tehneet maalaukset aiempina vuosina mummin kanssa minua varten :)

Mä olen koko viikon muistutellut lapsia siitä, että sunnuntai on äitienpäivä :) Kyselin että minkäs yllätyksen meinasitte keksiä aamuksi. Yksi ilta sitten hammaspesulla jotain supisivat, enköhän mä sen aamupalan sänkyyn saa :) Se riittää mainiosti.

Minä olen eronnut. Pojat 5 ja 8 v. En odota, että he olisivat itsekseen mitään järjestäneet. Mutta minä järjestän herkkuaamupalan, tilasin poikien lempiravintolasta jo ennakkoon lounaan, kakku on ja myöhemmin käydään tervehtimässä mummua terassilta käsin.

Silloin kun olin vielä naimisissa vähän odotin, että muistetaan. Mutta ei lapsilta voi vaatia. Silti ajattelen, että päivä on pojillekin tärkeä. Eli juhlitaan siksi ja hyvin voin juhlat itse järjestää.

Olen toivonut kakkua ja jotain spessua ruokaa, mutta kuuroille korville menee teinien ja puolison puolesta. En epäile etteikö he minua rakasta ja arvosta, he eivät vain jotenkin koe tarpeelliseksi tai viitsi nähdä vaivaa? Kakun ja spessun ruuan saan kyllä omin voiminkin, en kitise enkä äyski tms.

Olen ainoa aikuinen meidän taloudessa, lapset nyt 11 ja 13. Vihjasin hyvin selkeästi, että tykkään kukista, kakusta, korteista ja halauksista ja mahdollistan lapsille äitienpäivän toteuttamisen. Tilataan lisäksi parempaa ruokaa ja näin jo aiempinakin vuosina menty, lapsillehan tämä on tärkeää.

Olen äiti mutta kaksi vuotta sitten poikani kuoli 17-vuotiaana. Käyn huomenna haudalla ja katselen pojan tekemiä äitienpäiväkortteja ja -lahjoja. Ikävä on sanoinkuvaamaton.

Omaan äitiä en ole tavannut 15 vuoteen koska hän on alkoholisti eikä halua olla yhteydessä.

Halatkaa lapsianne ja soittakaa äidillenne.

Vierailija kirjoitti:

. Silti ajattelen, että päivä on pojillekin tärkeä. Eli juhlitaan siksi ja hyvin voin juhlat itse järjestää.

Minustakin tämä on tärkeää. Kukapa sen juhlimisen mallin antaa ellei vanhemmat. Meilläkin olen aina ollut yh, koska mieheni kuoli ennen lapseni syntymää.

Kuitenkin olen pitänyt tärkeänä opettaa lapselle sen mallin, että arkea voi erottaa juhlasta ( ei tarkoita sitä, että arjenkaan aina pitäisi olla harmaata). Eikä sen tarvitse olla mitään suurellista. Esim. vähän juhlavampi kattaus tms. ja esim. äitienpäivänä, isänpäivänä jne. on meillä aina huomioitu myös isovanhempia.

Nyt lapseni on jo täysi-ikäinen, omillaan asuva ja kyllä hän laittoi viikolla viestiä, että nähdään sitten äitienpäivänä :)

toivottavasti kantaa tätä mallia myös aikanaan mahdoliseen omaan perheeseen ja huomioi vaikkapa puolisonsa tämän juhlapäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti mutta kaksi vuotta sitten poikani kuoli 17-vuotiaana. Käyn huomenna haudalla ja katselen pojan tekemiä äitienpäiväkortteja ja -lahjoja. Ikävä on sanoinkuvaamaton.

Omaan äitiä en ole tavannut 15 vuoteen koska hän on alkoholisti eikä halua olla yhteydessä.

Halatkaa lapsianne ja soittakaa äidillenne.

tällaisen menetyksen koettuaan varmaan juhlapäivät menettävät merkitystään. En osaa sanoa muuta kuin, että kaikkea parempaa tulevaisuutta toivon elämässäsi.

12

Normi päivä. Isovanhempia ei ole, joten oman perheen kesken vietetään. Mies osti eilen kukkia kuten joka perjantai ja kokkaa huomenna kuten aina muutenkin. Lapset siivoavat pöydän ja täyttävät tiskikoneen. Itse leivoin tänään mansikkaviinereitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti mutta kaksi vuotta sitten poikani kuoli 17-vuotiaana. Käyn huomenna haudalla ja katselen pojan tekemiä äitienpäiväkortteja ja -lahjoja. Ikävä on sanoinkuvaamaton.

Omaan äitiä en ole tavannut 15 vuoteen koska hän on alkoholisti eikä halua olla yhteydessä.

Halatkaa lapsianne ja soittakaa äidillenne.

Halaukset ja hyvää äitienpäivää sinulle tuntematon.

Vierailija kirjoitti:

Olen äiti mutta kaksi vuotta sitten poikani kuoli 17-vuotiaana. Käyn huomenna haudalla ja katselen pojan tekemiä äitienpäiväkortteja ja -lahjoja. Ikävä on sanoinkuvaamaton.

Omaan äitiä en ole tavannut 15 vuoteen koska hän on alkoholisti eikä halua olla yhteydessä.

Halatkaa lapsianne ja soittakaa äidillenne.

Olen pahoillani kokemastasi. Ihanaa äitienpäivää sinulle kuitenkin. Muistot pysyvät.

Teille, joiden puolisot eivät tajua huomioida teitä tai auttaa lapsia huomioimaan teitä, älkää antako sen pilata päiväänne. Olette arvokkaita ja tärkeitä! Olkaa ylpeitä itsestänne ja äitiydestänne.

Normaali sunnuntai täälläkin, mun vanhemmat tulee syömään kuten usein muutenkin viikonloppuisin. Lapsille sanoin jo etteivät osta kukkia eivätkä lahjoja, minulla on kaikkea mitä tarvitsen.

Kakun teen ja jos jää aikaa niin käyn viemässä kukkia molempien isoäitieni haudoille, siinä päivän erikoisuudet.

En pidä ollenkaan itseeni kohdistuvasta hössötyksestä ja juhlinnasta. Miehelle päivä tuntuu olevan tärkeämpi, kaiken maailman syntymäpäivä- ja äitienpäivälahjat olen häneltä kieltänyt ajat sitten, mutta tekevät lasten kanssa kuitenkin yleensä vähän parempaa aamupalaa ja lapset on yleensä tehneet päiväkodissa/koulussa kortit, joista toki ilahdun. Noin muuten päivä on hyvin tavallinen ja hyvä niin.

16 jatkaa vielä. Ymmärrän täysin, että se surettaa jos ei muisteta. Minua surettaisi todella paljon jos lapset ja puoliso eivät muistaisi. Halusin vain lohduttaa.

Kannattaa vinkata toiveistaan suoraan. Kaikki eivät vaan tajua, että asialla on merkitystä. Mielestäni äitiä tulisi muistaa jos kokee, että oma äiti on sen arvoinen. Myös puolison tulisi muistaa tai ainakin varsinkin pienten lasten kohdalla auttaa lapsia tekemään edes kortin. Se kertoo arvostuksesta.

Sanokaa toiveistanne suoraan, vaikka se veisi taikaa ja sitä yllätyksellisyyttä pois.

Ei ole äitini mikään vuosisadan äiti (vittuilee, on kylmä). Vien hänelle leipomuksia kuitenkin huomenna, sillä pelkään, että kadun jos en mene tapaamaan. Jos hän siis pian kuolee.