Lue keskustelun säännöt.
Pahoinpitelevä narsisti
27.04.2020 |
Miten voisin auttaa ystävääni, jonka puoliso selkeästikin hakkaa ja manipuloi häntä? Hänelle on viime kuukausina alkanut ilmestyä epämääräisiä mustelmia, mutta ne hän selittää portaissa kaatumisella (juupa juu..) ja yleisesti ottaen hänestä on tullut jotenkin arka. Tosin viime viikkoina toistemme tapaamisesta on tullut enenevissä määrin vaikeaa, koska hänellä niin "kiire" eikä ehdi tavata. (Uskoo ken tahtoo.)
En tiennyt miten ottaisin epäilykseni puheeksi hänen kanssaan, kun sainkin muutama viikko sitten yllättäen ystävältäni puhelun, että häntä pelottaa. Ystäväni oli kuulemma onnistunut riidan päätteeksi työntämään uhkaavan puolisonsa ulos asunnosta, mutta ei tiennyt mitä tehdä seuraavaksi. Soitin tietenkin poliisit ja puoliso vietiin muualle viettämään yönsä, mutta kas kummaa, seuraavana päivänä kaikki olikin taas hyvin ja ystäväni oli kuulemma vain ylireagoinut.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Sanoin hänelle ihan suoraan, että mitäs jos jatkaisitte eri elämänpolkuja, jotta ei jatkossakaan tarvitse sitten "ylireagoida" mihinkään, mutta ystäväni lähes kiivastui, kun kehtasin edes ehdottaa eroa hänen rakastamastaan ihmisestä.
Mua pelottaa ja ahdistaa tosi paljon. Poliisit voi auttaa vain kun tilanne on päällä, eikä ketään voi pakottaa eroamaan. Pitääkö siis vain katsoa vierestä?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Voit varmaankin yrittää valistaa ystävääsi esim narsismista. Erään narsismia paljon tutkivan psykologin (Ramani Durvasula) mielestä perheväkivallan harjoittajista 100% on narsisteja.
Tämä se on varmasti ainoa keino. Surettaa vaan niin paljon.. Varsinkin kun nyt korona-aikana hän on vielä enemmän suljettuna kotiinsa kuin ennen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan toivon myös, että hän eksyisi vauvapalstalle ja tunnistaisi itsensä tästä tarinasta. Ehkä voisin nostaa tätä ketjua aina silloin tällöin.
Ap
Todella vaikea tilanne.
Et voi oikeasti tehdä muuta, kuin tehdä ystävällesi selväksi, että tarvittaessa hänellä on turvapaikka ja annat apua.
Opiskeluaikainen poikakaverini oli humalassa äkkipikainen ja väkivaltainen. Toisina hetkinä maailman hellin ja välittävin poikkis ja toisena, kuin itse manalan herra olisi noussut.
Jotenkin hän sai aina minut puhuttua jäämään hänen kanssaan, ettei enää koskaan lyö. Kauan peittelin ongelmaa ja uskoin, että kyllä tämä paremmaksi muuttuu.
Tilannehan vain paheni kerta kerralta ja viimein, kun uskalsin näyttää "ystävälleni" mustelmat kaulalla sain huomata, ettei hän välittänyt asiasta ja romahdin täysin.
En uskaltanut erota. Ei minulla ole mitään, eikä ketään, uskoin aina poikakaverin puheita siitä, kuinka viallinen ja huono olin ja kuinka hänen käytöksensä johtui minusta.
Sitten ihan sattumalta törmäsin ulkona kävellessäni mieheen, jonka kanssa aloin jutella. Jokin siinä miehessä sai minut tajuamaan, että nyt on pakko irrottaa.
Dramatiikkaa ei erosta puuttunut ja siitä saisi parikin salkkari jaksoa aikaiseksi, mutta ratkaisevaa oli se, että tämä tuntematon mies otti minut luokseen nuolemaan haavojani. Antoi paikan missä turvassa kerätä voimia palata maailmaan.
Nykyään hän on paras ystäväni ja voidaan naureskella sille "hurjalle nuoruudelle"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt miettiä, että mikä olisi ollut tilanteessani sellainen apu, jonka olisin itse ottanut vastaan.
Ennen lopullista eroa sain paljon voimaa musiikista ja jotain pientä uskoa elämän jatkumiseen.
Kuunteleeko ystäväsi musiikkia yleensä?
Jos kuuntelee, niin millaista?
Toisille laulun sanat kolahtaa kovastikkin ja voi saada ajattelemaan asioita. Voisin auttaa sinua keksimään kappaleita, joita voisit ystävällesi linkittää tai vaikka laittaa johonkin omaan facebookkiin, jossa ystäväsi voisi ehkä pysähtyä niitä kuuntelemaan.
Jo pelkkä häpeän tunne siitä, että "oma rakas" lyö voi saada hänet sulkeutumaan, peittelemään asiaa ja saada hänet miettimään siihen suuntaan
"Mikä minussa on vikana, kun toinen käyttäytyy näin"
Itsestäni muotoutui peittelyn mestari, eikä kukaan esim koulussa aavistanut, kuinka hajalla olin. Pidin itseni aina siistinä ja hymy huulilla toisten seurassa. Jos joku kysyi kuulumisiani vastasin aina jotain jolla sain käännettyä puheen pois itsestäni.
Esim
"Ihan hyvää, tulipahan käytyä ostamassa uusia vaatteita. Oot sä käyny shoppailemassa?"
Onnistuin jopa elämään kipeän kyljen kanssa niin, ettei kukaan sitä huomannut. Kotona makasin liikkumatta ja itkin, en tiedä oliko sieltä jotain murtunut, mutta kipu kesti viikkoja.
Muiden nähden nostelin tavaroita ja pakotin itseni hymyilemään, kuin minussa ei olisi mitään vikaa.
Yritä kysellä kuulumisia, mutta jossain muussa muodossa, kuin mitä kuuluu.
Oletko käynyt missään? Meinasitko koristella vapuksi? Näin muuten valkovuokon, joko siellä on näkynyt? Tai ihan mitä tahansa keksit kysyä, joka saa vain ystäväsi puhumaan sinulle ja ehkä hän itse alkaa avautumaan, kun saa suutaan auki puhumalla ihan muita asioita.
Voit varmaankin yrittää valistaa ystävääsi esim narsismista. Erään narsismia paljon tutkivan psykologin (Ramani Durvasula) mielestä perheväkivallan harjoittajista 100% on narsisteja.