Muita joiden mielestä ilta-, yö-ja viikonloppuvuoroissa on leppoisampi tunnelma kuin aamuvuoroissa?

No joo, onhan se vähän noin.

Yleensä on, mutta ei aina. Eilinen iltavuoro oli taas vilinää. No onneksi sitten tuli rauhallisempi hetki ja ehti syödä ja kahvitella, kun aina ei ehdi. No sitten taas vauhti kiihtyi ja ylityöksi meni 10 minuuttia.

Totta se on. Kiirettä on vähemmän, sosiaalialalla ja sairaaloissa asiakkaat nukkuu tai ovat viikonloppuisin lomalla. Paljon leppoisampaa.

Perjantait ja lauantait kaupan alalla ovat vuorosta riippumatta suoraan helvetistä. Siinä on koronat vaan tiellä kun mammat haluaa just sitä tuorejuustoa juustokakkuihin. Ja kun se onkin loppu niin.....

Meillä varsinkin arki-illat on kiireisempiä ja aamut taas hitusen leppoisampia. Arki-illoissa asiakkaat voi olla myös kireämpiä ja väsyneempiä töiden jälkeen.

Viikonloppuisin taas voi olla kiireettömämpi tunnelma, kun asiakkailla ei samalla tavalla lyö aikataulut päälle.

t: kaupassa töissä

Tietysti kun päivätyötä tekevät esimiehet eivät ole paikalla.

Tein nuorempana työtä kaupan alalla, jolloin tein myös ilta- ja viikonloppuvuoroja. Pidin itse kyllä eniten aamuvuoroista arkipäivinä. Aamulla ei koskaan ollut kiire, aikaisimmissa aamuvuoroissa sai joskus parikin tuntia järjestellä paikkoja kaikessa rauhassa ennen kuin yhtään asiakasta tuli kauppaan. Ja, kuten joku tuolla ylempänä jo mainitsikin, aamuisin asiakkaat olivat pääsääntöisesti paremmalla ja leppoisammalla tuulella kuin illalla. Viikonloppuisin oli myös usein kiire, ja silloin olisin mieluummin ollut kavereiden kanssa kuin töissä.

Pidin myös siitä, että sain aamuvuoron lähteä ajoissa kotiin ja käyttää illan haluamallani tavalla. Päivä- ja iltavuoropäivinä en koskaan saanut ennen töitä oikein mitään aikaiseksi, ja tuntui siltä, että töissä kului koko päivä. Olen aamuihminen, eli herään mielelläni aikaisin ja menen myös ajoissa nukkumaan. Aamuisin työtehoni on myös korkeimmillaan. Nytkin, kun teen toimistotyötä liukuvalla työajalla, menen mielelläni aikaisin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Perjantait ja lauantait kaupan alalla ovat vuorosta riippumatta suoraan helvetistä. Siinä on koronat vaan tiellä kun mammat haluaa just sitä tuorejuustoa juustokakkuihin. Ja kun se onkin loppu niin.....

Ai, en mä ole huomannut.

Vaihtelee. On illoissa kyllä lepposampi tunnelma vaikka töitä ois enemmän kuin aamussa. Nimenomaan se tunnelma on lepposampi, töitä saattaa hyvinkin olla enemmän kuin aamussa, mutta itselleni ainakin tunnelma on tärkeämpi.

Itse saan ihan hyvin aikaiseksi ennen iltavuoroa. Tänäänkin jo pitkä lenkki tehty ja koti siivottu, illaksi töihin. Huomenna vapaapäivä. :)

Aamuvuorossa on enemmän porukkaa, joten koen itse, että helpompaa. Myös virka-aikana saa lääkärin nopeampaa paikalle.

Illassa vähän henkilökuntaa, mutta töitä ihan nokko. Lisätyönä myös, jos joku asukaista pitää viedä päivystykseen, se on henkilökunnasta vähempänä. Siis saattaja.

Yöt kaikkein paskimpia. Yksin heilut kuin heinämies, kun teet siivoukset ja ruoat ja hoidat asukkaat ja sitten vielä yksin pähkit, että panenko tämän ambulanssilla menemään, vai haukkuuko pomo aamulla. Jos en pane menemään, paheneeko tilanne ja saat syyt niskoillesi.

Muuten juu, mutta viikonlopuista olen eri mieltä. Silloin asiakkaita on paljon enemmän kuin arkena tai iltaisin/öisin ja pitäisi pystyä lähes koko ajan repeämään ainakin kolmeen eri suuntaan, kun kaikki asiakkaat haluavat samaan aikaan palvelua. Vaikka olisit vaan kulkemassa jonkun osaston läpi, mikä ei kuulu omaan alueeseen niin parhaimmillaan 5 asiakasta kysyy jotakin matkalla ja sitten saa koko ajan kysyä radiopuhelimen kautta apua näille asiakkaille joltain osaston omalta myyjältä (ketkä usein ovat juuri silloin varattuna). Minulle viikonloppupäivät on siis kyllä töissä kaikkein stressaavimpia ja kuluttavimpia.

Minä pidän aamuvuoroista. Olen töissä leipomon myymälässä jossa aamuvuoro alkaa 5:30 ja liikkeen ovet aukeaa 6:30. Aamun ekoina tunteina siellä käy ne muutamat tutut papparaiset, raksamiehet ja muut töihin rientävät. Ehtii vaihtaa pari sanaakin tuttujen asiakkaiden kanssa. Aamuissa on kiva tunnelma kun kaupunki herää ja katuvalot sammuvat. Kotiin pääsee 13:30 ja silloin aurinko paistaa ja koko päivä on edessä.

Iltavuoroissa tuntuu että siihen kuluu koko päivä. On kiire ja monesti ihmiset äksyilee kun joku tietty tuote on jo iltapäivästä ehtinyt loppua hyllystä. Usein menee ylitöiksi jos loppusiivoukseen kuluu tavallista enemmän aikaa tai on paljon pussitettavaa.

Entinen kaupan alan työntekijä allekirjoittaa iltavuorojen ihanuuden. Tein niitä paljon mieluummin kuin aamuja. Sunnuntait oli myös letkeitä.

Mutta ne lauantait... Ihmettelimme monesti työkavereiden kanssa lauantain kirousta. Joka pirun lauantai tuli ne typerimmät, kädettömimmät ja ilkeimmät asiakkaat säksättämään ja kyselemään mitä eriskummallisempia asioita. Joka. Kerta. En olisi tahtonut tehdä loppuvaiheessa enää ainuttakaan lauantaita kun ne päivät olivat niin hirveitä :D

Viikonlopun yövuorot on meillä koomisimpia.

Talo hiljainen, niin voi vetää unta palloon ihan rennosti.

Yölisät ja pyhätuolat la-su yönä.

Alaa en tietenkään kerro.

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopun yövuorot on meillä koomisimpia.

Talo hiljainen, niin voi vetää unta palloon ihan rennosti.

Yölisät ja pyhätuolat la-su yönä.

Alaa en tietenkään kerro.

pyhätuplat

Meillä ei välttämättä kiireettömämpää, sillä henkilökuntaa vähemmän ja yhdenkin potilaan tilan muuttuminen voi aiheuttaa melkoisen härdellin ja arki-iltoihin aamuista valuu paljon työllistäviä juttuja kuten kotiutuksia ja sairaalasiirtoja. Öisin ei suunnitellusti tapahdu yleensä suurempia, toki uusia potilaita tulee ja osastolla jo olevia jonkin verran leikataan, mutta työntekijöiden vähyys pitää herkästi kiireisenä, vaikka mitään ei varsinaisesti tapahtuisikaan. Ja pahimmillaan olet ainoa sairaanhoitaja ja teet 25 potilaalle aamuksi valmiiksi 30 erilaista iv-lääkettä samalla kun teet omien potilaidesi nestevuorokauden vaihtumiseen liittyvät rutiinit ja potilaat alkavat myös heräillä ja haluta sitä tai tätä. Siihen sitten yksikin huonoksi menevä potilas tms. niin leirissä ollaan.

Siitä huolimatta tunnelma on leppoisampi. Kirurgit ovat paremmalla tuulella ja unohtavat olevansa Jumalan lahja ihmiskunnalle ja alkavat käyttäytyä kuin normaalit ihmiset (siis vastaavat tervehdyksiin, nohevimmat saattavat sanoa ihan oma-aloitteisesti "moi", puhuvat kuin ihmisille, kuuntelevat kun heille puhuu ja muutenkin käyttäytyvät hyvin epäkirurgimaisesti), jolloin asioiden hoito on helpompaa. Ja vaikka kiirekin olisi, ei aikapaine ole yhtä paha kuin arkiaamuisin. Jos joku menee huonoksi, voi keskittyä siihen, eikä takaraivossa paina samalla tavalla sen yhden dialyysikyyti, toisen röntgen-kontrolli, kolmannen veriviljelyt, niiden viiden kotiutuspaperit, se, ettei kenenkään labroja ole tarkastettu, että ennen puoltapäivää pitää ehtiä varata sille yhdelle kotisairaala tästä illasta lähtien, yhdelle kotihoidon aloituskäynti, kahdelle muulle kotihoidon jatkuminen, siltä yhdeltä puuttuu vielä leikkaushoitopolkukin ja toiseltakin esitiedot ovat täydentämättä jne jne.

Kirurginen vuodeosasto työpaikkana.

No jos tekee vaan keikkavuoroja kuten minä niin todellakin aina iltaa ja joskus harvemmin yötä. Kaikki lisät pitää lypsää keikkalaisena, ei niissä aamuissa ole keikkalaisena mitään järkeä, minun mielestäni. Vapaata on kuitenkin niin paljon, että pari iltaa tai yötä ei maailmaa kaada.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaupan alan työntekijä allekirjoittaa iltavuorojen ihanuuden. Tein niitä paljon mieluummin kuin aamuja. Sunnuntait oli myös letkeitä.

Mutta ne lauantait... Ihmettelimme monesti työkavereiden kanssa lauantain kirousta. Joka pirun lauantai tuli ne typerimmät, kädettömimmät ja ilkeimmät asiakkaat säksättämään ja kyselemään mitä eriskummallisempia asioita. Joka. Kerta. En olisi tahtonut tehdä loppuvaiheessa enää ainuttakaan lauantaita kun ne päivät olivat niin hirveitä :D

Ehkä se kaupan alan lauantailisä 13-24 välillä tapahtuvasta työstä tulee juuri sen takia 😂

Nyt koronan aikaan teen mielelläni iltavuoroa kun ei muutenkaan voi oikeen mitään tehdä. Normaalitilanteessa ärsyttäisi tosi paljon olla jatkuvasti illat töissä, mutta nyt asialla ei ole väliä.

Olen aamuihmisiä ja oikeastaan sen takia teen ihan mielelläni iltoja, koska tykkään käyttää aamut rauhallisesti rentoutuen.

Kyllä yövuorot oli kaupan alalla letkeitä. Asiakkaita oli niin vähän, että työ oli ihan eri maailmasta kuin aamuisin ja iltaisin. Kaupan alan lisätkin on yllättävän hyvät, muistaakseni vähän päälle 6e on yölisä. Ihan hyvin meni elämä niistä huolimatta, koska en ikinä tehnyt montaa yötä peräkkäin. Yhdestä yöstä oli mielestäni helppo kääntää rytmi normaaliksi, kun yövuoron jälkeen otti vain pienet tirsat niin sai illalla taas normaalisti unta. Ei sitä tietenkään pitkään olisi jaksanut, mutta hetken aikaa meni. Yksilöllisiä juttuja toki.