Lue keskustelun säännöt.
Eikö joukkueurheilua harrastavien lasten vanhemmat tiedä muista harrastuksista?
14.04.2020 |
Tai miksi he pitävät muita harrastuksia alempiarvoisena? Vaikuttaa ainakin siltä.
Omilla lapsilla oli ja on yhä useita harrastuksia, mutta ei koskaan joukkuurheilua. Musiikkia ja luontoharrastuksia pääasiassa, judoa toinen harrasti vuosikaudet, toinen pari vuotta mutta ei oikein tykännyt kontaktilajista ja lopetti. Liikuntaa kyllä tuli ilman ohjattua harrastustakin kohtuullisesti mm. laskettelusta, uinnista, lenkkeilystä, hiihtämisestä ja luistelusta sekä monesta muusta huvikseen harrastelusta muuten vaan.
Kommentit (17)
Erityisesti pienituloisten yksinhuoltajien on pakko saada lapsensa harrastamaan jääkiekkoa tai taitoluistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, näinhän se on, ei ne mitään mistään tiedä muusta kuin siitä mitä sä et arvosta. Aatteleppa ap, että mulla on kotona kolme jalkapalloiliaa, joista kaksi harrastaa toisena lajina parkouria ja yksi kitaransoittoa... sissus että kiristää välillä päätä nämä yleistäjät, vaikka oikeastihan nämä kommentit ei kerro kuin heidän tyhmyydestään.
Mun joukkueurheilua harrastava lapseni on ollut myös kuvataidekoulussa, käynyt kauden sirkuskoulua, käynyt tanssitunneilla, harrastanut itsenäisesti piirtämistä ja letittämistä (joo-o!) omalla ajallaan jne. Ei kaikkea samaan aikaan, mutta aina jotain tässä vuosien varrella. Yleistätköhän nyt vähäsen?
Vierailija kirjoitti:
No mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että joukkueurheilua harrastavien lasten vanhemmat eivät tiedä muista harrastuksista tai pitävät niitä alempiarvoisina? Hitusen outo oletus sinulla.
Yllättävän monet ihmiset luovat mielikuvan ihmisten mielipiteistä palstavöyhöttäjien mielipiteiden mukaan.
Unohtuu varmaan, että tänne yleensä tulee niitä yksioikoisimpia mielipiteitä joihin ei mahdu erilaisia sävyjä yhtään mukaan.
Oma lapsi tuntuu tykkäävän joukkueharrastuksista juuri joukkueen takia. Osallistuu koulussa kaikkiin mahdollisiin joukkueisiin ja kilpailuihin. Hän on kokeillut musiikkia eri muodoissa ja intrimenteissa. Liikunnassa yksilölajeja, taidelajeja yms. Mutta ihan perus joukkuelajit on ne, jotka häneen vetoaa. Itselläni oli kuoro (joukkue) ja piano. Voimistelu (joukkue) ja judo. Eli sekä yksilö, että joukkuelajeja. Ai niin ja näytelmäharrastus jossa haastetaan yksilönä joukkueessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista keskusteluista. Mm. mokkapalakeskustelussa "eikö lapset harrasta joukkueurheilua" ja työkaveritkin, joiden lapset pelasivat jääkiekkoa kysyivät takavuosina "eikö teidän lapset harrasta mitään". Judokaan ei kuulemma ollut oikea harrastus, jos sitä ei harrastanut aktiivikilpatasolla. Vain partio hyväksyttiin oikeaksi harrastukseksi näiden taholta.
Jotkut ovat niin kummallisia, että vain veri suussa suoritettava tavoitteellinen tekeminen on oikeaa tekemistä. Ja harrastamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että joukkueurheilua harrastavien lasten vanhemmat eivät tiedä muista harrastuksista tai pitävät niitä alempiarvoisina? Hitusen outo oletus sinulla.
Meilläkin kolmesta lapsesta kaksi harrastaa joukkueurheilua ja yksi muuta ja ihan samanarvoisia ovat jokaisen lapsen harrastuksen meidän mielestä. Eihän lasten luonteetkaan ole samanlaisia.
Mun lapset ovat kaikki harrastaneet jääkiekkoa, jalkapalloa, ratsastusta ja käyneet soittotunneilla. Yksilöllisten mieltymysten mukaan sitten olympiailmapistooliammuntaa, motokrossia, balettia, laskettelua, telinevoimistelua, kuvataide-ja teatterikerhoa, taekewndoa, e-urheilua, vpkta 4H-kerhoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kyllä AP:n kertoman ilmiön. On vanhempia, joiden mielestä perhe on laiska ja lapset ei harrasta mitään, koska heillä laukataan lasten kanssa eri joukkuelajeissa parhaimmillaan kahdet tai kolmet harkat illassa/lapsi. Sitten ne soittotunnit, partiot, vapaapalokunnat, suunnistus, ratsastus, piirtäminen, ym. ei ole todellakaan mitään Oikeita Harrastuksia. Vain sellainen harrastus, jossa vanhemmat maksaa satasia kuussa ja kuluttaa aikansa lapsia kuljetellen, vessapaperia myyden, mokkapaloja paistaen ja siitä valittaen, on Oikeaa Harrastamista. Ja heitä säälittävä, kun muiden lapsista ei koskaan tulee mitään tässä maailmassa. Kun se Oikea joukkueurheiluhan on ainoa, mistä oppii ajankäyttöä, kunnianhimoa ja sosiaalisia suhteita...
11 jatkaa vielä:
Ensin korjaus: heitä säälittää (ei säälittävä).
Ja yksi työkaveri on juuri tällainen tyyppi. Hänen viimeisin lapsensa ei oikein sovi tähän perheen muuhun peruskaavaan. Ei tykkää futiskoulusta eikä pesiskoulusta, joihin väkisin viety... Ehdotin vaikka jotain tanssijuttua tms. mutta sellaista hömppää ei heillä kuulemma harrasteta, se ei johda mihinkään eikä kestä hermo katsoa niin turhaa touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää vielä enemmän se, että ainoastaan urheiluharrastukset katsotaan harrastuksiksi.
Tälläkin palstalla annetaan esim. ylipainoisen lapsen vanhemmille neuvoksi ”hanki lapselle joku harrastus”. Ihan niin kuin musiikki, kuvataide, järjestötoiminta jne. eivät olisi harrastuksia.
Toki myös ärsyttää tuo ajatus, että oikeita lasten harrastuksia ovat vain ne, joita vanhemmatkin joutuvat harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vielä enemmän se, että ainoastaan urheiluharrastukset katsotaan harrastuksiksi.
Tälläkin palstalla annetaan esim. ylipainoisen lapsen vanhemmille neuvoksi ”hanki lapselle joku harrastus”. Ihan niin kuin musiikki, kuvataide, järjestötoiminta jne. eivät olisi harrastuksia.
Toki myös ärsyttää tuo ajatus, että oikeita lasten harrastuksia ovat vain ne, joita vanhemmatkin joutuvat harrastamaan.
Painonhallinnassa liikunnalla ja terveillä elintavoilla on iso merkitys, siksi läskejä yritetään kannustaa nimenomaan liikuntaharrastuksen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vielä enemmän se, että ainoastaan urheiluharrastukset katsotaan harrastuksiksi.
Tälläkin palstalla annetaan esim. ylipainoisen lapsen vanhemmille neuvoksi ”hanki lapselle joku harrastus”. Ihan niin kuin musiikki, kuvataide, järjestötoiminta jne. eivät olisi harrastuksia.
Toki myös ärsyttää tuo ajatus, että oikeita lasten harrastuksia ovat vain ne, joita vanhemmatkin joutuvat harrastamaan.
Painonhallinnassa liikunnalla ja terveillä elintavoilla on iso merkitys, siksi läskejä yritetään kannustaa nimenomaan liikuntaharrastuksen pariin.
Liikkua voi vaikka kuinka ilman tavoitteellista harrastusta. Itse harrastin parina kesänä kyllä yleisurheilua, mutta sitten tuli este vastaan kun paikkakunnalle perustettiin seura ja olisi pitänyt harrastaa tavoitteellisimmin ja seurassa, että pääsi kentälle ja kisoihin eikä isäni hyväksynyt seuramaksua sen johdossa toimineen tyypin puoluekannan vuoksi. Itsellä ei vielä ala-asteiässä ollut rahaa. Mutta muuten kyllä liikuttiin paljon kavereiden kanssa. Oltiin luistelemassa harva se ilta kun oli jäitä. Pyöräiltiin pitkiäkin matkoja. Kavereiden luo mentiin kävellen tai pyörällä ja siellä kavereiden luona oltiin paljon ulkona. Pelattiin pallopiilosta, potkittiin palloa, käytiin retkillä metsässä, mentiin hiihtämään ihan vain huvikseen. Joka päivä koulun jälkeen ja viikonloppuisin saatettiin liikkua monta tuntia ilman että kukaan sanoi vieressä, mitä pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää vielä enemmän se, että ainoastaan urheiluharrastukset katsotaan harrastuksiksi.
Tälläkin palstalla annetaan esim. ylipainoisen lapsen vanhemmille neuvoksi ”hanki lapselle joku harrastus”. Ihan niin kuin musiikki, kuvataide, järjestötoiminta jne. eivät olisi harrastuksia.
Toki myös ärsyttää tuo ajatus, että oikeita lasten harrastuksia ovat vain ne, joita vanhemmatkin joutuvat harrastamaan.
Painonhallinnassa liikunnalla ja terveillä elintavoilla on iso merkitys, siksi läskejä yritetään kannustaa nimenomaan liikuntaharrastuksen pariin.
Liikkua voi vaikka kuinka ilman tavoitteellista harrastusta. Itse harrastin parina kesänä kyllä yleisurheilua, mutta sitten tuli este vastaan kun paikkakunnalle perustettiin seura ja olisi pitänyt harrastaa tavoitteellisimmin ja seurassa, että pääsi kentälle ja kisoihin eikä isäni hyväksynyt seuramaksua sen johdossa toimineen tyypin puoluekannan vuoksi. Itsellä ei vielä ala-asteiässä ollut rahaa. Mutta muuten kyllä liikuttiin paljon kavereiden kanssa. Oltiin luistelemassa harva se ilta kun oli jäitä. Pyöräiltiin pitkiäkin matkoja. Kavereiden luo mentiin kävellen tai pyörällä ja siellä kavereiden luona oltiin paljon ulkona. Pelattiin pallopiilosta, potkittiin palloa, käytiin retkillä metsässä, mentiin hiihtämään ihan vain huvikseen. Joka päivä koulun jälkeen ja viikonloppuisin saatettiin liikkua monta tuntia ilman että kukaan sanoi vieressä, mitä pitää tehdä.
Todennäköisesti tämä tapahtui ennen tietokoneiden ja kännyköiden aikaa 80-luvun tuolla puolen?
Mikä tahansa harrastus tai intohimo on hyvä, jos se pitää pään ja itsetunnon kunnossa ja pitää ihmisen pois tylsyys- ja lohtusyömisen parista sekä tuo ehkä vielä sosiaalista verkostoa ympärille. Oli kyseessä sitten musiikki, käsityöt, runojen kirjoitus, piirtäminen, larppaus, marsujen kasvatus, puutarhanhoito tai mikä muu tahansa. Liikuntaa ei pidä tyrkyttää ylipainoisillekaan vain laihdutukseen vaan nimenomaan tajuta hyöty henkisten ongelmien korjaamiseen. Sillä kalorienkulutuksella ei ole suurin merkitys vaan sillä, että saa itsensä aktivoitua edes johonkin ja kiinnostumaan edes jostakin ja hakeutumaan samanhenkisten ihmisten seuraan, vaikka jossain FB harrastusryhmässä tms.
No mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että joukkueurheilua harrastavien lasten vanhemmat eivät tiedä muista harrastuksista tai pitävät niitä alempiarvoisina? Hitusen outo oletus sinulla.