Suomesta tulee Pohjolan Italia - velkaantunut, ikääntynyt, rappeutuva maa

Suomea on viimeisen 30 vuoden aikana koetellut kolme syvää talouskriisiä: 1990-luvun lama, vuoden 2008 lopulla alkanut finanssikriisi ja nyt koronakriisi. Näillä kriiseillä on erilaiset alkusyynsä. Yhteistä on se, että Suomen julkinen talous on tullut ja tulee jokaisesta kriisistä ulos entistä velkaisempana.

Valtion kuuluu ottaa vastaan kovimmat iskut. Huolestuttavaa on se, että Suomen julkiseen talouteen ei enää kerry kunnon puskureita. 90-luvun lamaan valtio meni lähes velattomana. 1990–1995 valtionvelan määrä kasvoi noin 9,5 miljardista eurosta noin 60 miljardiin euroon.

Valtio onnistui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lyhentämään velkaansa useina vuosina, ja velan BKT-osuus painui hetkeksi jopa alle 30 prosentin. Vuonna 2009 käynnistyi voimakas, krooniseksi muuttunut lisävelkaantuminen, poikkeuksena vuosi 2008. Vuosikymmenessä valtionvelan määrä kaksinkertaistui.

Kuvaa synkentää se, että Suomi on läntisten teollisuusmaiden ankarampia verottajia. Suomen veroaste on hieman laskenut viime vuosina, mutta se oli viime vuonna edelleen niinkin korkea kuin 42,1 prosenttia. Nostovaraa ei ole. Korkea verotus rasittaa jo nyt Suomen kilpailukykyä.

On syytä muistaa sekin, että valtio on myynyt runsaasti omistuksiaan. Esimerkiksi vuosina 1991–2015 valtio rahasti yhtiöomistuksiaan 17,5 miljardia euroa. Myynnit ovat jatkuneet myös sen jälkeen.

Vaikka kuinka ankarasti verotetaan ja omaisuutta myydään, rahat eivät riitä, ja budjetteja paikataan lisävelalla.

https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/d6ff5e63-5766-4758-aa84-2b2545b…