Vihdoin ymmärrän miksi rakkauden löytäminen on niin järkyttävän vaikeaa

No nyt tuli kyllä melkoista höpölöpöä. Se että etsii kaltaistaan, odottaa että kumppani osoittaa teoillaan ja sanoillaan että rakastaa/arvostaa (ja myös toisinpäin) ja että omaa kumppanin kanssa samankaltaisia tulevaisuudenhaaveita, on vain tervettä, eikä poissulje sitä etteikö arvostaisi kumppania sellaisena kuin hän on. 

En minä ainakaan haluaisi että oma kumppanini olisi sitä mieltä ettei odota minulta yhtään mitään tai että hänelle olisi ihan sama kuka olen ja mitä haluan ja miten toimin, haluaisi vaan että möllötän vieressä että "on joku". 

Vierailija kirjoitti:

No nyt tuli kyllä melkoista höpölöpöä. Se että etsii kaltaistaan, odottaa että kumppani osoittaa teoillaan ja sanoillaan että rakastaa/arvostaa (ja myös toisinpäin) ja että omaa kumppanin kanssa samankaltaisia tulevaisuudenhaaveita, on vain tervettä, eikä poissulje sitä etteikö arvostaisi kumppania sellaisena kuin hän on. 

En minä ainakaan haluaisi että oma kumppanini olisi sitä mieltä ettei odota minulta yhtään mitään tai että hänelle olisi ihan sama kuka olen ja mitä haluan ja miten toimin, haluaisi vaan että möllötän vieressä että "on joku". 

Niin, olet vaativa. Vaadit että kumppanillasi on oltava odotuksia sinua kohtaan.

Vaativat ihmiset löytävät kumppanin, kaltaisensa vaativan ihmisen.

Vaatimattomien ihmisten on vaikeampi löytää kumppani.

Se että haluaa puolison, jonka kanssa on hyvä olla, arki sujuu ja johon tuntee viehätystä ja vetovoimaa, ei tarkoita sitä, että pitäisi häntä vain välinearvoisena.

Kaikilla ihmisillä on itseisarvo, mutta puoliso ei olekaan kuka tahansa, vaan elämänkumppani. Olisi epäviisasta mennä naimisiin ihmisen kanssa, johon esim. ei tunne fyysistä vetovoimaa, kun hänen kanssaan vannotaan pysyä kunnes kuolema erottaa.

Mutta se pitää paikkansa, että avioliitossa tulee pysyä, vaikkei saisikaan niitä asioita, joita on etukäteen toivonut puolisoltaan ja yhteiseltä elämältä.

Esim. jos haaveissa on ollut, että puolison kanssa hankitaan varallisuutta ja oma talo, mutta sitten puoliso sairastuukin ja menettää työkykynsä, liitossa pitää silti pysyä. Tai jos toiveissa olleita lapsia ei tulekaan, liitto silti pysyy. Ja samoin, jos puolisolla on ollut omaa silmää viehättävä ulkonäkö, mutta sitten onnettomuudessa ulkonäkö muuttuu. 

Tilanteissa, joissa ei saakaan puolison kautta sitä mistä ollaan yhdessä haaveiltu, rakkaus ja uskollisuus testataan.

Kai haluat että kumppani rakastaa sinua vai käykö sulle AP että kumppanisi vaikka olisi ilkeä sinulle?

Ei kukaan halua olla tuo sinun ”kuka vaan joka suostuu tulemaan”. Ihmiset haluaa tuntea olevansa rakastettuja ja jos sinulle kelpaa ihan kuka vaan niin et sinä rakasta sitä ihmistä itseään siinä.

On aika creepyä jos kumppaniksi sopii kuka vaan, kunhan jotain elonmerkkejä osoittaa. Sen takia varmaan et saa kumppania jos sinulle kelpaa kuka tahansa. Ei kukaan halua paikkaa, jolle kelpaisi kuka muu hyvänsä. Kumppani haluaa olla erityinen omien ominaisyyksiensa perusteella.

Miksi ylipäätään puhut rakkauden löytymisestä, jos kelpuutat ihan kenet vaan? Rakastatko ihan ketä vaan, joka suostuu möllöttämään vieressäsi?

Kyllä kumppanille pitää asettaa vaatimuksia. Jos se ei ole vienyt roskista ulos niin sille pitää valittaa koko ilta.

Nykyään taidetaan naisista usein sanoa että he ajattelevat "mun miehen täytyy haluta just tasan mua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa!"

Miesten joukossa taas on enemmän niitä jotka ajattelee "mukavempihan se on elää jos on joku jonka kanssa jakaa elämä."

Ei kummassakaan ajattelutavassa ole mitään vikaa kunhan löytää itselleen kumppanin joka ajattelee samalla tavalla. Luulen että tuo sukupuolten ajattelutapojen ero on yksi todella suuri syy miksi niin moni mies jää ilman kumppania. Hyviä kumppaneita he olisivat jos heille löytyisi vastaavanlainen nainen. Mutta kun ei löydy, naiset vaativat enemmän. Vaatimattomuus ei ole hyve.

--

Ei nykyään enää töitäkään voi hakea vanhaan yksinkertaiseen joustavaan vaatimattomaan tyyliin "voin tehdä mitä vain, kyllä mulle mitkä vain työt kelpaa". Työnantajat halveksivat tuollaisia työnhakijoita. Työnantajat haluavat että työnhakijalla on oltava kova palo ja motivaatio johonkin tiettyyn työhön.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään puhut rakkauden löytymisestä, jos kelpuutat ihan kenet vaan? Rakastatko ihan ketä vaan, joka suostuu möllöttämään vieressäsi?

Aikamoista että tuikitavallista yhteiseloa ja vierellä oloa kutsutaan tällä palstalla MÖLLÖTTÄMISEKSI.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään taidetaan naisista usein sanoa että he ajattelevat "mun miehen täytyy haluta just tasan mua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa!"

Miesten joukossa taas on enemmän niitä jotka ajattelee "mukavempihan se on elää jos on joku jonka kanssa jakaa elämä."

Ei kummassakaan ajattelutavassa ole mitään vikaa kunhan löytää itselleen kumppanin joka ajattelee samalla tavalla. Luulen että tuo sukupuolten ajattelutapojen ero on yksi todella suuri syy miksi niin moni mies jää ilman kumppania. Hyviä kumppaneita he olisivat jos heille löytyisi vastaavanlainen nainen. Mutta kun ei löydy, naiset vaativat enemmän. Vaatimattomuus ei ole hyve.

--

Ei nykyään enää töitäkään voi hakea vanhaan yksinkertaiseen joustavaan vaatimattomaan tyyliin "voin tehdä mitä vain, kyllä mulle mitkä vain työt kelpaa". Työnantajat halveksivat tuollaisia työnhakijoita. Työnantajat haluavat että työnhakijalla on oltava kova palo ja motivaatio johonkin tiettyyn työhön.

Kyllä sen oman kumppanin tulee olla juuri se kenen kanssa haluaa olla ja elää ja jota haluaa eniten ottaen huomioon kaikki asiat. Jos tekee mieli muita, menkööt muualle. Kaverina voi pysyä ja silloin voi haluta ketä ikinä tahtoo, mutta parisuhde on sillä tavalla pyhä ettei sen pitäisi olla tyytymissuhde.