Lue keskustelun säännöt.
Kilpailukeskeisyys lannistaa
12.03.2020 |
Opiskelu- ja työpaikoista, rahasta, suosiosta, paremmuudesta kilpailu... Olo tuntuu toivottomalta, koska luonteeni ei ole sellainen, mitä nyky-yhteiskunnassa suositaan ja jopa vaaditaan työpaikan saamiseksi.
Korkeammalle kouluttautuminen tuntuu turhalta, koska en usko saavani töitä (jos edes pääsisin enää opiskelemaan, ensikertalaisuus on mennyt). Masennun, jos joudun olemaan liikaa ihmisten seurassa.
Tuntuu, että menneisyyteni on pilannut minut. Mitä tehdä, kun uskoa tulevaisuuteen ei ole? Tavallaan tiedän, etteivät asiat ole näin mustavalkoisia, mutta itseään ja ajattelutapaansa ei ole helppoa muuttaa, eikä siihen auta "ryhdistäydy, luuseri"- tyyppiset kommentit.
Tulis jo korona niin loppuis tuskailu
Kommentit (5)
Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten aikuisten määrä on noussut vuosittain, joten paremmuudesta kilpaillaan aina vaan vähemmmän ja vähemmän. Pitäisikö sinunkin alkaa kerämään vaikka pehmoleluja ja hakea eläkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten aikuisten määrä on noussut vuosittain, joten paremmuudesta kilpaillaan aina vaan vähemmmän ja vähemmän. Pitäisikö sinunkin alkaa kerämään vaikka pehmoleluja ja hakea eläkettä?
Tuskin saisin eläkettä kun ei ole mitään diagnooseja. Jospa rupean pienyrittäjäksi ja ompelen pehmoleluja eläköityneille nuorille ja muutaman itselle.
Ahdistus oli hetken lievempi mutta tänään taas työkkäri tavoitteli puhelimen kautta...
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Pankinjohtana olen huomannut, että ihmiset elää enemmän hetkeissä kuin käy sitä kilpailua.
Pankinjohtajana varmaan myös tiedät, ettei raha tuo onnea? Mikset siis antaisi osaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien nuorten aikuisten määrä on noussut vuosittain, joten paremmuudesta kilpaillaan aina vaan vähemmmän ja vähemmän. Pitäisikö sinunkin alkaa kerämään vaikka pehmoleluja ja hakea eläkettä?
Siellä lapsuudessa kun ei enää joudu ponnistelemaan ja antetaan kuva, että koko ajan pitää olla kivaa niin nuoret on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä, kun tulee tämä vaihe, kun joutuu ponnistelemaan sen tulevaisuutensa eteen.
Pankinjohtana olen huomannut, että ihmiset elää enemmän hetkeissä kuin käy sitä kilpailua.