Lomaa miehestä? Kokemuksia kaivataan

Emme säännöllisesti ole erossa toisistamme mutta tottakai reissaamme myös yksin. Jos olisi mökki niin voisin hyvin kuvitella meneväni sinne välillä myös yksin.

Mites tämä toimii pienten lasten kanssa? Meillä kun ovat vasta 1- ja 5-vuotiaita. 

Tuossa hammastyttaa se, etta jos sun mies tietaa etta olet arka melulle, niin miksi se huudattaa sita radiota, jos sina haluat olla rauhassa ja hiljaisuudessa?

Meilla tuo on hoidettu niin, etta mies kuuntelee kuulokkeilla. 

Mun edellinen mies oli kanssa mallia "en pysty istumaan paikallani viitta minuuttia kauempaa", han sitten mokilla puuhaili ja mina istuin laiturilla kirjaa lukien ja hiljaisuudesta nauttien. 

Aloittaja kirjoitti:

Mites tämä toimii pienten lasten kanssa? Meillä kun ovat vasta 1- ja 5-vuotiaita. 

Tarvitset rauhaa ja hiljaisuutta, joten hankit kaksi lasta?

Maksa miehellesi matka Thaimaseen niin saat olla 2 viikkoa omissa oloissasi ja miehelläsikin sen 2 viikon ajan varmaankin löytyy mieluista tekemistä. Olisi vähän niin kuin win win tilanne. Kanattaa ainakin kokeilla, sitten sen tietää kun on kerran kokeillut.

Omat vanhemapni ovat luultvasi pysyneet siksi niin pitkkään yhdessä kuin ovat pysyneet, että kumpaisellakin on aina ollut myös omia juttujaan ja puuhiaan (isäni sanoin kotkotuksia) , joista toinen ole välttämättä ymmärtänyt tai tajunnut aina yhtään mitään, mutta on sallinut ja mahdollistanut toiselle, koska on tajunnut, kuinka tärkeitä ja arvokkaita ne tai se -mikä milloinkin- om toiselle on ollut.

- Vanhempieni neuvo onkin ollut, että heistä hyvässä suheessa on paitsi hyvin paljon yhteistä jaettavaa ja puolin ja toisin annettavaa, niin viisautta on sallia ja antaa, sanalla sanoen kunnioittaa toisen "omaa tilaa" ja aikaa. - Kaiken ei missään nimessä tarvitse olla aina yhteistä, tai vaikka työnantajan velvoittamaa, vaan sellaista jota haluaa suoda vain ja ainoastaan itseleen. - Toki silloin voi aikaansa viettää yhdessä muiden kanssa kuin yksin mutta olennaisa on se, että päätös ja valinta on tuolloin itsellä (arkoitus täytää oma tarve/ halu) eikä tällöin tarvitse miettiä tai puntaroida, mitä kumppani tai muut perheen jäsenett ovat tulisi samalla huomioida.

 Kyllä kumpianenkin keksii ihan omaakin tekemistä täksi ajaksi, ilman että hänet täyyy erikseen ohjelmoida tuoksi ajakaksi. Ja osaa (tai nyt paremmin osannut) olla ja katsoa mm.  meidän lasten perään ilman,että jokaista käännettä ja askelta on tarvinnut seurata viereltä tai ohjeisaa erikseen.   

Sinkkumies          

Tuliko hiljaisuudenkaipuu ihan yllätyksenä vuosikymmenen syhteen ja kahden lapsen jälkeen?

Ei tietenkään, mutta tulisiko elämää elää vain mahdollisimman mukavasti ja omat tarpeet huomioiden? Tarvitseeko elämän olla aina vain kivaa, vai voisiko olla muitakin arvoja? Lasten saaminen ei poissulje sitä, että voisi olla myös muita asioita, joita haluaa elämässään tehdä. 

Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka aina ensimmäisenä hyökkäävät kysyjää kohti. Äiti voi olla monenlainen – myös ihminen, joka kaipaa rauhaa ja omien ajatusten kuuntelemista. Se ei tarkoita, että ei haluaisi lapsia ollenkaan. Lapseni ovat minulle valtavan rakkaita ja nautin myös heidän kanssaan olemisesta, mutta toki välillä kaipaan "lomaa" heistäkin. Se ei tee minusta kuitenkaan huonoa äitiä.

Meillä onnistuu ihan hyvin. Kaivataan molemmat aikaa syventyä välillä ihan omaan juttuun. Mies menee esim autotalliin harrastelemaan tai kalastamaan, ja minä menen metsään kävelylle tai lukemaan kirjaa puutarhaan. Lapset ovat jo sen verran isoja etteivät tarvitse aktiivista vahtimista, mutta kun olivat pienempiä niin toinen vuorollaan oli lasten kanssa. Meillä on myös viikottain omia harrastuksia ilman puolisoa. Näin on ollut suhteen alusta asti ja luulen että se on osasyy siihen ettei toisen naama ole missään vaiheessa alkanut ärsyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Mites tämä toimii pienten lasten kanssa? Meillä kun ovat vasta 1- ja 5-vuotiaita. 

Tarvitset rauhaa ja hiljaisuutta, joten hankit kaksi lasta?

Mutta saii heidät kuitenkin ymmärtääkseni kumppanin kanssa, jonka kanssa elää ja on ilm. edelleen. - Miksi lasten äidin (saati isän) tulisi olla jatkuvasi lastensa vierellä?

Olin edellä ymmärtävinäni, että Ap:n kumppani ei ole niitä tällä palstalla lukuisia kertoja kuvattu ja kohdattu "tyyppi" joka on viimeisään laps(i)en saamisen jälkeen taantunut ja pudonnut kuin salman iskusta täysin ennalta arvaamattomasti parivuotiaan vaippapöksyn tasolle, jolta ei luonnistu oikein mikään tai vain hyvin harvan tavanomaisen kotiaskareen tekeminen. Tällöinkin vain niin, että kumppani ohjelmoi hänet samalla osoittaen etä näyttäen, miten ja kuinka ja mitä varten näin tulisi tehdä (,tai olla tekemättä).        

Sinkkumies 

Aloittaja kirjoitti:

Ei tietenkään, mutta tulisiko elämää elää vain mahdollisimman mukavasti ja omat tarpeet huomioiden? Tarvitseeko elämän olla aina vain kivaa, vai voisiko olla muitakin arvoja? Lasten saaminen ei poissulje sitä, että voisi olla myös muita asioita, joita haluaa elämässään tehdä. 

Ihmettelen näitä ihmisiä, jotka aina ensimmäisenä hyökkäävät kysyjää kohti. Äiti voi olla monenlainen – myös ihminen, joka kaipaa rauhaa ja omien ajatusten kuuntelemista. Se ei tarkoita, että ei haluaisi lapsia ollenkaan. Lapseni ovat minulle valtavan rakkaita ja nautin myös heidän kanssaan olemisesta, mutta toki välillä kaipaan "lomaa" heistäkin. Se ei tee minusta kuitenkaan huonoa äitiä.

Hyvä, että tunnut ymmärtävän ja käsittävän oman arvosi, etkä ole ripottelemassa tuhkaa pääsi päälle ja uhriutumassa, kuinka muissa olisi muka vika kun eivät tajua sinun tarvetta -yksinkertaistaen- omaa tilaan...

Sinkkumies   

Suhteen alusta asti tein selväksi, että olen introvertti ja haluan olla välillä ihan yksin. Tämä mahdollistuu siten, että menen välillä vanhempieni mökille yksikseen ja tietenkin kannustan miestä että menisi joskus ilman minua reissuun. Miehellä ei ole ollenkaan sellaista tarvetta että haluaisi olla vaikka päivän yksin. Minulle se on erittäin tärkeää ja mulla on oikeus pitää kiinni tarpeistani vaikka suhteessa olenkin. Pari päivää yksinoloa tekee jo ihmeitä!