Kutsun sinua toisella nimelläsi, kiltti mies

Otoksia kiltin miehen salaisesta päiväkirjasta, päiväys: tuntematon

Laitan lauantaimakkarapötkön takaisin jääkaappiin. Mutustelen sen olohuoneessa huokaillen, kuunnellen kaappikellon tikitystä, kellon jonka isoäidiltä (rip) sain. Isoäidiltä, jonka poistumisen jälkeen puhelimeni on hiljentynyt täysin. Kello lähenee ja hiivin verkkareissani ja crocseissani pimeään rappukäytävään. Sipsuttelen mustat portaat alas. ovisilmät vilkkuvat minulle, kulkijalle joka sujahtaa ninjamaisesti alakertaan. Minulla on missio. Olen menossa häkkivarastoon kuuntelemaan. peltiovi tumpsahtaa kiinni. Nostan huppuni ja nuuhkin betonikirpputori-ilmaa joka tuo mieleeni lapsuuteni satunnaiset yöt perunakellarissa. Saavun perille. Avaan käteni nyrkistä ja irroitan putken eristeestä palan, painan korvani huolellisesti muotoiltuun kuoppaan. kylmä metalliputki kohisee korvassani. Jostain akustis-metallurgisesta syystä äänet kuuluvat tähän kohtaan parhaiten. Onnekseni miehen nimi on toinen nimeni. Olen meditoimalla ja harjoittamalla mieleni lujuutta opettanut mieleni käyttämään sitä tässä tilanteessa. Hekuman hetkellä huudan mielessäni naisen nimeä. Tässä vaiheessa oikea käteni on puutunut ja vaseliinin ansiosta homma tuntuu kuin oikealta. (ehkä)