Ahdistaa kaupungissa, kun päivät pitenee, eikä edelleenkään ole sitä mökkiä eikä perunamaata, johon upottaa kädet. Eikä mahdollisuutta riittävään vapaaseen töistä palautumiseksi

Sama

ajat uuden smurffikylän avaamista?

eli näitä koloniaalipuutarhoja.

ja taitaa olla olemassa ainakin jokunen ruokakollektiivi, tommoseen ku liittyy saanee tulla touhuamaan mullan kanssa.

Hanki siirtolapuutarhapalsta. Ei siis sp-mökkiä, ne ovat tosi kalliita kuulemma, vaan palsta jolla kasvatat vihanneksia. Sellaisiahan on isojen kaupunkienkin tuntumassa.

http://www.tarhuri.fi/keittiotarha/palstalla/

http://www.tarhuri.fi/keittiotarha/parvekkeella/

http://jalotus.fi/yhteisoviljely/

mä en tiedä,mitä ne ovat nimeltään semmoset...esim Kannelmäessä Hesassa on torilla sellasia laatikkopenkkejä joihin voi istuttaa jotain,kaikille avointa toimintaa.

Rupee kyselemään.

Kiitos siirtolapuutarhavinkistä, mutta isompaa elämän vastapainoa kipeästi kaivattaisi.

Kunpa olisin valinnut aikanani homman, jlta voisi tehdä etänä

Ap

Oletko maalta kotoisin?

Itse en ole, mutta kaipaan mökille keväisin, paras aika olla mökillä. Pitkähkö matka ja raskas työ vaan verottavat voimia.

En ole maalta. (Tosin pienestä kaupungista)

Ex miehen mökillä tuli vietettyä pitkiä aikoja, kun elämäntilanne ja työtilanne oli eri.

Tuntuu kuin tukehtuisi elävältä keväällä tänne asfalttiin ja töihin sidottuna.

Anteeksi valitus

Ap

Sama kaipuu minullakin, vaikka jo 55v sitten maalta Helsinkiin muuttanut. Laitan parvekelaatikoihin kukkia heti keväällä, silloin narsissit, ja kesäksi sitten monenlajin kesäkukat. Niiden kanssa on kiva puuhailla, vaikka se ei viljelyä olekaan.

Orjuudessahan me elämme. Vapaudenkaipuu on keväisin ihan sietämättömän kova.

Iskekää mies maalta.

t. mies maalta

Parvekkeellahan voi kasvattaa ihan pottujakin.

Miksi ap et ottaisi jotain akatonta maajussia. Niitähän tiettävästi on kun naiset pakkautuvat kaupunkeihin. Itse helsinkiläisenä voisin tykätä siirtolamökistä mutta ne ovat niin kalliita. En viihtyisi maalla pidemmän päälle.

Kotona voi hyvin kasvattaa kukkaa, talvellakin. Huolehdi kuitenkin, ettei haju leviä porraskäytävään.

Ymmärrän ap. Itse samassa tilanteessa. Ennen oli ihana puutarha, kasvimaa, kukkia,vihanneksia ja oli aamuisin upeata mennä pihalle aamutakki päällä, juomaan aamukahvit. Nyt täällä lähiössä, parveke ja elämä tuntuu ankealta.

Liittyykö kaupungissa asuminen siihen, ettei ole tarpeeksi vapaata työstä palautumiseen? Vai ajatteletko että maahommat edesauttaisivat palautumista? Silloin voisi puutarhapalsta auttaa, koska niillä pääsee ihan hyvin puutarhahommien makuun.

Mutta ehkä kaipaatkin oikeaa metsää, enemmän avaruuden tuntua, tilaa hengittää ja muuta kuin katuja ja taloja?