Oletko joskus huomannut, että et suhtaudukaan johonkin ihmiseen niin kuin luulit häneen suhtautuvasi?

Vaikea sanoa, kun en oikein saa kiinni mitä tässä tarkoitetaan. Olisiko konkreettisemmin esimerkkiä?

Kyllä, olen ajatellut negatiivisia ajatuksia henkilöstä josta tunsin positiivisia ja kiellettyjä ajatuksia. Itsesuggestiota.

Öööh... Ai että mielipide on muuttunut? =D

Jokainen ihminen saa piirteitä joista et ole aiemmin tiennyt, kun tutustut paremmin.. Mä olen yrittänyt olla melko suora, niin tunteissa kuin toimimaan niiden mukaan , ja oon alkanu heittää ne kaiken hoito hanskat tiskiin, koska kukaan ei mulle kuitenkaan samaa tee, niin miksi tekisin itse enemmän kuin tarvitsee.. Jos mä oon tehnyt jonkin asian selväksi, niin silloin mä en yleensä siihen alistu, jos toinen haluaa jotain mitä minä en, niin saa tehdä aivan itse, kenenkään vapautta en rupea rajaamaan, mutta en ole mikään sätkynukke... Esim tänään kun lapsen kaverit tahtoi kylään ja niin mies joka antoi luvan tähän sai aivan itse hoitaa omansa ja heidän vieraansa.

Nuorena riideltiin aina tavattaussa yhden miehen kanssa. Vanhemmiten olen tajunnut että välillämme olikin melkoinen vetovoima. Sääli, että meni näin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, kun en oikein saa kiinni mitä tässä tarkoitetaan. Olisiko konkreettisemmin esimerkkiä?

Siis esimerkiksi niin, että olet aina luullut inhoavasi jotain ihmistä, mutta yhtäkkiä tajuat, että oletkin aina rakastanut häntä. Tai jotain vastaavaa.

Ap