Kiinnostaisiko teitä lukea omaelämäkerrallinen kirja lapsuudesta, jota on dominoinut sadistinen narsisti-isäpuoli?

elämänkerrat on aina kiinnostavia.

Olisi tärkeää kirjoittaa kirja, sillä julkaisu herättää aina keskustelua ja keskustelu usein synnyttää asiaa korjaavia toimia :)

Pitäisi kyllä osata kirjoittaa.

Ei kiinnosta, mutta elokuva kiinnostaisi. 

Jos loppu olisi esim. sellainen, että päähenkilö eksyy hotelliin ja lopulta flippaa ja kaivaa kirveen esiin.

Zinccis

Aiheesta on kyllä kirjoitettu paljonkin. Kirjasi julkaisukelpoisuuden kannalta on hyvä miettiä, millaista kieltä kirjoitat, onko kuvauksessa voimaa, oletko tarpeeksi etäällä aiheestasi niin että pystyt käsittelemään sitä kiinnostavasti, osaatko avata kokemuksesi vieraalle lukijalle niin että ne koskettavat häntä...

Elokuva nimeksi sopisi esim: Viimeiseen pisaraan

Zinccis

Ehkä sun kannattaa jutella asiasta jonkun kustantajan kanssa. Hyvä kirjoittaja saa tehtyä vaikka vanhan jäärän pään sisäisistä ajatuksista kiinnostavan ja sitten taas huono kirjoittaja ei saa noista sun kuvaamista asioista lukijaa kiinnostavaa tekstiä. Eli kyse on siitä, kuinka hyvin osaat laittaa nuo asiat paperille. Pitkän ja hyvän tekstin kirjoittaminen on työlästä ja kirjan kirjoittaminen on eri asia kuin tuotta vaikka 200 sivua omia muistelmia.

En siis halua lytytä ajatustasi, mutta kokemusten laittamisesta paperille on vielä pitkä matka kirjaksi. Jos kustantaja näkee kirjoituksissa potentiaalia, niin sitä kautta saat apua kirjan jalostamiseen ja esim. siihen, miten kirjassa voidaan käsitellä muita henkilöitä. Et voi esim. julkaista omalla nimelläsi kirjoitetussa kirjassa ihan noin vain lähipiirisi yksityisiä tietoja.

Elämäkerta ei välttämättä ole oikea formaatti, jos et ole muuten tunnettu tai kiinnostava. Sen sijaan tällä hetkellä autofiktio on pinnalla. Lue vaikka Antti Röngän Jalat ilmassa, Tara Westoverin Opintiellä (lähellä elämäkertaa) tai Saara Turusen kirjoja.

Tästä aiheesta (isäpuolen tilalla isä) tehty menestysromaani mikä myös filmatisoitu (areenassakin sarjana näytetty tv-minisarjana) nimeltään Patrick Melrose.

Ei. Moisia vuodatuksia on maailma täys.

Jos matskua on paljon, niin kannattaahan sun kirjoittaa itsellesi kaikki. Mutta jos kirjoitat suurelle yleisölle, niin voisi kenties toimia paremmin se, että rajaat sieltä jonkun tarinan?

Tosielämä kun on aina rönsyilevää ja mutkikasta.

Toinen menestysromaani sarjassamme isäpuoli hel-vetistä (myös tehty elokuvaksi) on nimeltään Bastard Out Of Carolina.

Unohtamatta kirjaa/elokuvaa nimeltä Tämän pojan elämä.

Yksi tapa selvittää asiaa voisi olla osallistua jollekin kirjoittajakurssille.

Jos hallitset novellin ilmaisumuotona, kyseisen teeman ympärille voisi ehkä rakentaa tehokkaan novellikokoelman. Riippuu täysin siitä, kuinka tarkkoja havaintoja osaat tehdä ja osaatko kirjoittaa ne niin, että lukija tarttuu niihin.

Autofiktio voi myös olla yksi vaihtoehto.

Rehellisesti, ei kiinnosta.

Se kiinnostaako laajempaa yleisöä, riippuu paljon siitä kuinka lahjakas kirjoittaja on. Tämä selviää kustantamoista.

Itkuvirret eivät kiinnosta.

Boring. Next!

Jos se on hyvin kirjoitettu. Mutta äitiäsi minä säälisin.

Kun kiusaaja on ollut vanhempi, me emme ole lapsena voineet sille mitään. Kamalampaa on jos aikuisenakin toistuu se, että jää esim parisuhteeseen kiusattavaksi. Siinähän ei saa syyttää itseä, mutta on hyvä tietää ettei kenenkään tarvi jäädä kynnys matoksi loppuelämäkseen vaan on mahdollista toipua. Päättäkää kaikki riistetyt, että teitä ei enää kiusata. Välit poikki ja poistumaan paikalta. Jos ei voi täysin katkaista välejä, älkää vastaako heti vaan soittakaa takaisin kun itselle sopii. Kenenkään ei tarvi olla hälytysvalmiudessa tai aina käytettävissä. Pysykää asiallisia, älkää näyttääkö tunnekuohuja, älkää alkaako riidellä. Tsemppiä kaikille riistetyille.