Mielenterveysongelmat ja käytöksen anteeksi saaminen

Minulla on kymmenien vuosien takaa skitsofreenikkoystävä, joka aika ajoin menee psykoosiin. Epäilee myös minua ties mistä. Yrittää itsemurhaa. Tekee valituksia.

Aivan varmasti saa anteeksi, kaiken. Sairaus on sairaus.

Itsellä vaikuttaa tietoisuus omiin asenteisiin, niin, että jos kuulen jollakulla olevan jotain vaivoja oman mielensä kanssa, olen armollisempi mahdollisesta ilkeydestä, epävarmuudesta, pienestä outoudesta. Tiedän nimittäin, että jokainen haluaisi olla mahdolisimman normaali ja miellyttävä. Ja toisaalta jos joku ahdistuu helposti ja puhuu siksi negatiivisesti muista, saatan kuitata sen aitona tunnekuormana enkä pahantahtoisuutena toisia kohtaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kymmenien vuosien takaa skitsofreenikkoystävä, joka aika ajoin menee psykoosiin. Epäilee myös minua ties mistä. Yrittää itsemurhaa. Tekee valituksia.

Aivan varmasti saa anteeksi, kaiken. Sairaus on sairaus.

Minullakin on skitsofreenikkoystävä, joka ei pakkohoidon jälkeen ota lääkkeitään ja soittaa haukkumispuheluita.

Sam kierros pakkohoidossa ja vapaalla yhä uudelleen.

Vuosia siedin. Nyt en enää. Oma syynsä, kun päättää aina jättää lääkkeet. Hän on alkanut puhua väkivallasta. Se oli minun rajani.

Mihinkähän voisi ottaa yhteyttä, koska tässä on nyt aika raskas tilanne? Soitin anonyymiin kriisipalveluun, mutta siellä vastasi kovin väsynyt ihminen. Haukotteli ja sanoi, että kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kymmenien vuosien takaa skitsofreenikkoystävä, joka aika ajoin menee psykoosiin. Epäilee myös minua ties mistä. Yrittää itsemurhaa. Tekee valituksia.

Aivan varmasti saa anteeksi, kaiken. Sairaus on sairaus.

Minullakin on skitsofreenikkoystävä, joka ei pakkohoidon jälkeen ota lääkkeitään ja soittaa haukkumispuheluita.

Sam kierros pakkohoidossa ja vapaalla yhä uudelleen.

Vuosia siedin. Nyt en enää. Oma syynsä, kun päättää aina jättää lääkkeet. Hän on alkanut puhua väkivallasta. Se oli minun rajani.

Lisään, että anteeksi annan, ainakin, ellei toteutuu uhkauksiaan.

Mutta enää en jaksa ola hänen kanssaan.

Kuningatar tekee minulle märät kädet eikä qwertyily onnistu nyt. Yksinkertaisesti ei ole empatiaa, liikaa rssismia ja tuijottamista.

Munattomien nillittäjien kuuluisi nillittää kuningattareen munat narikkaan.

Sairautta ei tarvitse pyytää eikä antaa anteeksi. On kuitenkin ihan selvä, että toisaalta ei ketään voi vaatia sietämään sietämätöntä käytöstä, oli sen syy sitten mikä vain.

Monesti sanotaan, että mielisairaus on sairaus muiden joukossa. Se ei ole totta, koska mielisairaus tulee enemmän ihmisten väliin. Ei sitä voi verrata syöpään tai reumaan tms.

Mielisairaudet ovat taudeista julmimpia. Ne muuttavat luonnetta ja tuhoavat ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Sairautta ei tarvitse pyytää eikä antaa anteeksi. On kuitenkin ihan selvä, että toisaalta ei ketään voi vaatia sietämään sietämätöntä käytöstä, oli sen syy sitten mikä vain.

Monesti sanotaan, että mielisairaus on sairaus muiden joukossa. Se ei ole totta, koska mielisairaus tulee enemmän ihmisten väliin. Ei sitä voi verrata syöpään tai reumaan tms.

Mielisairaudet ovat taudeista julmimpia. Ne muuttavat luonnetta ja tuhoavat ihmissuhteita.

Kyllä kuule fyysisetkin sairaudet tulee ihmisten väliin ja tuhoaa suhteita. Terveiden on vaikea ymmärtää, jos ei pysty ja jaksa. Tai jos välillä pystyy ja välillä ei. Monesti fyysisen sairauden kanssa tulee monta oheisongelmaa ja masennus kaupan päälle, niin että toinen ei sulje toista pois.

Olen sairastanut henkisesti ja fyysisesti ja jos toinen pitäisi valita, ottaisin mieluummin masennukset ja ahdistukset. Niihin on kuitenkin jotain toimivia hoitoja ja toivoa jopa parantua joskus.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän voisi ottaa yhteyttä, koska tässä on nyt aika raskas tilanne? Soitin anonyymiin kriisipalveluun, mutta siellä vastasi kovin väsynyt ihminen. Haukotteli ja sanoi, että kyllä se siitä.

Lainaan itseäni:

Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Minun pitää kuitenkin hoitaa viittä lasta, joista pienin on kolmen kuukauden ikäinen. Apua ei saa mistään. Lasten isän pitää tehdä töitä, että saa laskut ja muutkin velvotteet hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän voisi ottaa yhteyttä, koska tässä on nyt aika raskas tilanne? Soitin anonyymiin kriisipalveluun, mutta siellä vastasi kovin väsynyt ihminen. Haukotteli ja sanoi, että kyllä se siitä.

Lainaan itseäni:

Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Minun pitää kuitenkin hoitaa viittä lasta, joista pienin on kolmen kuukauden ikäinen. Apua ei saa mistään. Lasten isän pitää tehdä töitä, että saa laskut ja muutkin velvotteet hoidettua.

Jos taloudellinen tilanne ei anna periksi yksityiseen terapiaan kannattaisi vielä sisukkaasti kokeilla seurakunnan palveluja. Joskus voi saada myös lyhytterapiaa yhteiskunnan tuella yleislääkärin lähetteellä. Muutama tapaamiskerta on parempi kuin ei mitään. Soittaa uudelleen kriisipuhelimeen ja kertoa, että haluat keskustella jonkun sellaisen kanssa joka ei haukottele. 

IKävä kyllä apua ei saa, jos ei pidä puoliaan. Kun on paha olla kannattaa suurennella tilannettaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän voisi ottaa yhteyttä, koska tässä on nyt aika raskas tilanne? Soitin anonyymiin kriisipalveluun, mutta siellä vastasi kovin väsynyt ihminen. Haukotteli ja sanoi, että kyllä se siitä.

Lainaan itseäni:

Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Minun pitää kuitenkin hoitaa viittä lasta, joista pienin on kolmen kuukauden ikäinen. Apua ei saa mistään. Lasten isän pitää tehdä töitä, että saa laskut ja muutkin velvotteet hoidettua.

Jos taloudellinen tilanne ei anna periksi yksityiseen terapiaan kannattaisi vielä sisukkaasti kokeilla seurakunnan palveluja. Joskus voi saada myös lyhytterapiaa yhteiskunnan tuella yleislääkärin lähetteellä. Muutama tapaamiskerta on parempi kuin ei mitään. Soittaa uudelleen kriisipuhelimeen ja kertoa, että haluat keskustella jonkun sellaisen kanssa joka ei haukottele. 

IKävä kyllä apua ei saa, jos ei pidä puoliaan. Kun on paha olla kannattaa suurennella tilannettaan. 

Tulee mieleen, että mikä se tilanne on, jossa saa apua? Saatiin sen verran kuitenkin, että kodinhoitaja voisi olla n. kaksi tuntia päivässä. Missäköhän lapset on sen lopun ajan?

Ja todellakin: "...kannattaa suurennella tilannettaan". Näin teen eikä edes paljoa tarvitse liiotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän voisi ottaa yhteyttä, koska tässä on nyt aika raskas tilanne? Soitin anonyymiin kriisipalveluun, mutta siellä vastasi kovin väsynyt ihminen. Haukotteli ja sanoi, että kyllä se siitä.

Lainaan itseäni:

Mitä voin tehdä tässä tilanteessa? Minun pitää kuitenkin hoitaa viittä lasta, joista pienin on kolmen kuukauden ikäinen. Apua ei saa mistään. Lasten isän pitää tehdä töitä, että saa laskut ja muutkin velvotteet hoidettua.

Jos taloudellinen tilanne ei anna periksi yksityiseen terapiaan kannattaisi vielä sisukkaasti kokeilla seurakunnan palveluja. Joskus voi saada myös lyhytterapiaa yhteiskunnan tuella yleislääkärin lähetteellä. Muutama tapaamiskerta on parempi kuin ei mitään. Soittaa uudelleen kriisipuhelimeen ja kertoa, että haluat keskustella jonkun sellaisen kanssa joka ei haukottele. 

IKävä kyllä apua ei saa, jos ei pidä puoliaan. Kun on paha olla kannattaa suurennella tilannettaan. 

Tilanne on nyt niin paha, että lasten äiti on saamassa apua sairaalassa. Tampereen seudulla asutaan ja olen pyytänyt apua Akuuttipsykiatrian poliklinikalta ja Acuta Tampereelta. Yhtä tyhjän kanssa.

Nyt tuli tieto, että kodinhoitajat eivät hoida vauvaa. Muut lapset voivat olla kokoaikaisena päivähoidossa, esikoinen on tokaluokkalainen.

Mihinkäs vauva?

- aloittaja