Lue keskustelun säännöt.
Ero tuottaa aina vain tuskaa
27.01.2020 |
Erityisesti se, että mun kanssa tehtiin "virheet", toinen nainen korjaa sadon siitä opista.
Olen toivonut monesti että mies olisi mieluummin k.uo.llut.
Suoraa puhetta, mutta en jaksa valehdella.
Kommentit (15)
Nyt pääset keskittymään itseesi. Voit katkeroitua ja kasvaa ihmisenä, sinun päätöksesi. Ei se miehesi kovin helmeltä kuulostanut. Tosin et sinäkään, kun puhut hänestä, kuin jostain koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kipeän eron kokenut toivoo salaa että
ex olisi mieluummin kuollu t.
Siinä suru on puhdasta surua ja muisto suhteesta kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Nyt pääset keskittymään itseesi. Voit katkeroitua ja kasvaa ihmisenä, sinun päätöksesi. Ei se miehesi kovin helmeltä kuulostanut. Tosin et sinäkään, kun puhut hänestä, kuin jostain koirasta.
En ole helmi vaan ihminen.
Tarkoituksella en kerro suhteestani yksityiskohtia, vain lopputuloksen lyhyesti.
Tarkempaa puintia varten on terapia.
Tuomiosi ei liikuta mua tippaakaan.
Mieluummin kuin sitä mitä opetti miehelle voisi miettiä mitä itse oppi suhteessa - tai mitä pitäisi oppia. Enkä tuolla tarkoita vaan "kierrän paskapäät" tyylisiä havaintoja. Ihan oikeasti pohtia kuinka käyttäytyi suhteessa. Jos itse olisi suhteessa itsensäkaltaisen kanssa mikä ärsyttäisi? Ehkä se, että toinen oikeassa, tietää kuinka suhteessa pitää olla ja kouluttaisi toista tuohon ideaaliin?
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kuin sitä mitä opetti miehelle voisi miettiä mitä itse oppi suhteessa - tai mitä pitäisi oppia. Enkä tuolla tarkoita vaan "kierrän paskapäät" tyylisiä havaintoja. Ihan oikeasti pohtia kuinka käyttäytyi suhteessa. Jos itse olisi suhteessa itsensäkaltaisen kanssa mikä ärsyttäisi? Ehkä se, että toinen oikeassa, tietää kuinka suhteessa pitää olla ja kouluttaisi toista tuohon ideaaliin?
Olet oikeassa ja olenkin miettinyt.
Tässä vain vierähti elämän parhaat vuodet.
Mun sielussa oli iso sokea piste, siihen on syynsä.
Ehkä nämä tunteet on niin tabu ettei niitä myönnetä edes anonyymisti.
Kunpa olisin osannut olla itsekkäämpi ja viisaampi.
Uhrauduin ja siedin liikaa. Luulin että olimme hyvä pari.
En usko että ryhdyn enää uuteen yritykseen.
En osaisi edes seurustella.
Ovatko miehet todella nykyään sellaisia kuin av.lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan etten saa ilmaistua itseäni oikein.
Olen niin väsynyt.
Ei se mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kuin sitä mitä opetti miehelle voisi miettiä mitä itse oppi suhteessa - tai mitä pitäisi oppia. Enkä tuolla tarkoita vaan "kierrän paskapäät" tyylisiä havaintoja. Ihan oikeasti pohtia kuinka käyttäytyi suhteessa. Jos itse olisi suhteessa itsensäkaltaisen kanssa mikä ärsyttäisi? Ehkä se, että toinen oikeassa, tietää kuinka suhteessa pitää olla ja kouluttaisi toista tuohon ideaaliin?
Olet oikeassa ja olenkin miettinyt.
Tässä vain vierähti elämän parhaat vuodet.
Mun sielussa oli iso sokea piste, siihen on syynsä.
Ehkä nämä tunteet on niin tabu ettei niitä myönnetä edes anonyymisti.
Kunpa olisin osannut olla itsekkäämpi ja viisaampi.
Uhrauduin ja siedin liikaa. Luulin että olimme hyvä pari.
En usko että ryhdyn enää uuteen yritykseen.
En osaisi edes seurustella.Ovatko miehet todella nykyään sellaisia kuin av.lla?
Ei ole, vaan on ihan hyviä ihmisiä, samalla lailla tosin keskeneräisiä kuin me naisetkin ollaan.
Parhaimmillaan erosta oppii paljon itsestään. Niin kuin sinä, oppii mitä itse on, mitä tarvitsee ja haluaa voidakseen hyvin. Löytää sisälleen tasapainon. Ja sitten onkin helpompaa aloittaa uusi parisuhde jonkun toisen samanlaisen kanssa, ei täydellisen mutta jo jotain elämässään oppineen ja entisiä virheitä välttävän kanssa. Näin minulle kävi, varmaan sinullekin kun toivut tuosta. Voimia :) t se jolle vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kusetin itse yhtä miesurpoa. Esitin toki aika ryhdikkäästi shokissa olevaa, kun " ns toinen nainen" tuli lirkuttelemaan. Sanoin esityksellänimettä ota pois hyvä mies ... lol. Eipähän jää jalkoihin itkemään kun luulee itse lähtevänsä. Pitää osata olla ovela näissä suhdepeleissä, niin sekä mies että nainen luulee voittaneensa jotain.
Hih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kuin sitä mitä opetti miehelle voisi miettiä mitä itse oppi suhteessa - tai mitä pitäisi oppia. Enkä tuolla tarkoita vaan "kierrän paskapäät" tyylisiä havaintoja. Ihan oikeasti pohtia kuinka käyttäytyi suhteessa. Jos itse olisi suhteessa itsensäkaltaisen kanssa mikä ärsyttäisi? Ehkä se, että toinen oikeassa, tietää kuinka suhteessa pitää olla ja kouluttaisi toista tuohon ideaaliin?
Olet oikeassa ja olenkin miettinyt.
Tässä vain vierähti elämän parhaat vuodet.
Mun sielussa oli iso sokea piste, siihen on syynsä.
Ehkä nämä tunteet on niin tabu ettei niitä myönnetä edes anonyymisti.
Kunpa olisin osannut olla itsekkäämpi ja viisaampi.
Uhrauduin ja siedin liikaa. Luulin että olimme hyvä pari.
En usko että ryhdyn enää uuteen yritykseen.
En osaisi edes seurustella.Ovatko miehet todella nykyään sellaisia kuin av.lla?
Ei ole, vaan on ihan hyviä ihmisiä, samalla lailla tosin keskeneräisiä kuin me naisetkin ollaan.
Parhaimmillaan erosta oppii paljon itsestään. Niin kuin sinä, oppii mitä itse on, mitä tarvitsee ja haluaa voidakseen hyvin. Löytää sisälleen tasapainon. Ja sitten onkin helpompaa aloittaa uusi parisuhde jonkun toisen samanlaisen kanssa, ei täydellisen mutta jo jotain elämässään oppineen ja entisiä virheitä välttävän kanssa. Näin minulle kävi, varmaan sinullekin kun toivut tuosta. Voimia :) t se jolle vastasit.
Kiitos sulle.
Susta huokuu empatia ja lämpö, mikä on harvinaista av.llä.
Arvostan ja luen tarkkaan mitä kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sun kannattaa miettiä mitkä asiat sinulle tuovat iloa, mistä nautit, mitä voisit tehdä että olisit onnellinen? Onnellisuus ei riipu parisuhdestatuksesta, vaan sitten miten voi itse nahkoissaan. Tuleeko itsensä kanssa juttuun, hemmotteleeko itseään.
Mullakin oli vähän samanlaisia tunteita kun ex löysi hyvin pian eron jälkeen uuden minua nuoremman naisen. Jos ex olisi kuollut, eikä jättänyt mua, olisin saanut osakseni paljon empatiaa. Nyt odotettiin, että toivun paljon nopeammin jättämisestä kuon puolison kuolemasta olisi pitänyt toipua. Mietin että nytkö hän on aivan erilainen, ja ne ongelmat poissa mitä minun kanssa oli. Ei kestänyt kovin pitkään se suhde. Ihmisten (myös minun) on hyvin vaikea päästä eroon tavoista ja toimintamalleista, joiden kanssa on elänyt jo kenties vuosikymmeniä.
Enää en haikaile exäni perään ja tiedän että mikään meidän ongelmista ei olisi ratkennut jos olisimme yhteen jääneet. Ero antaa kummallekin mahdollisuuden paremmin toteuttaa itseään ja unelmiaan. Ne unelmat ovat minulla ja hänellä hyvin erilaisia.
Nyt rinnallani on uusi kumppani, ei kaikessa täydellinen mutta hyvin erilainen kuin ex. Monista asioista olemme joutuneet keskustelemaan keskustelemasta päästyämme, ja se onkin suurin ero mun edelliseen suhteeseen - nyt ongelmista sentään puhutaan ääneen, ja on joku mahdollisuus saada ne ratkaistua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Pikkuhiljaa helpottaa, mutta sun kannattaa lainata vaikka muutama eroa käsittelevä kirja että pääset purkamaan niitä tunteita etkä katkeroidu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sun kannattaa miettiä mitkä asiat sinulle tuovat iloa, mistä nautit, mitä voisit tehdä että olisit onnellinen? Onnellisuus ei riipu parisuhdestatuksesta, vaan sitten miten voi itse nahkoissaan. Tuleeko itsensä kanssa juttuun, hemmotteleeko itseään.
Mullakin oli vähän samanlaisia tunteita kun ex löysi hyvin pian eron jälkeen uuden minua nuoremman naisen. Jos ex olisi kuollut, eikä jättänyt mua, olisin saanut osakseni paljon empatiaa. Nyt odotettiin, että toivun paljon nopeammin jättämisestä kuon puolison kuolemasta olisi pitänyt toipua. Mietin että nytkö hän on aivan erilainen, ja ne ongelmat poissa mitä minun kanssa oli. Ei kestänyt kovin pitkään se suhde. Ihmisten (myös minun) on hyvin vaikea päästä eroon tavoista ja toimintamalleista, joiden kanssa on elänyt jo kenties vuosikymmeniä.
Enää en haikaile exäni perään ja tiedän että mikään meidän ongelmista ei olisi ratkennut jos olisimme yhteen jääneet. Ero antaa kummallekin mahdollisuuden paremmin toteuttaa itseään ja unelmiaan. Ne unelmat ovat minulla ja hänellä hyvin erilaisia.
Nyt rinnallani on uusi kumppani, ei kaikessa täydellinen mutta hyvin erilainen kuin ex. Monista asioista olemme joutuneet keskustelemaan keskustelemasta päästyämme, ja se onkin suurin ero mun edelliseen suhteeseen - nyt ongelmista sentään puhutaan ääneen, ja on joku mahdollisuus saada ne ratkaistua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Pikkuhiljaa helpottaa, mutta sun kannattaa lainata vaikka muutama eroa käsittelevä kirja että pääset purkamaan niitä tunteita etkä katkeroidu.
Kiitän syvästi!
Et arvaa miten monta asiaa tästä tunnistan.
Kirjoista.
Niitä on luettu paljon ja eroseminaari käyty.
Nyt on terapian vuoro.
Kiitos vielä.
Olen yleensä verbaalinen, pohdiskeleva.
Mutta tänne en nyt jaksa enempää.
Sä ymmärsit ihmeen vähästä mistä kiikastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kipeän eron kokenut toivoo salaa että
ex olisi mieluummin kuollu t.
Siinä suru on puhdasta surua ja muisto suhteesta kaunis.
Erossa menettää usein muitakin ihmisiä kuin exänsä. Ei niin että exää kaipaisin, mutta jonkun verran harmittaa se että ystäväpiiri jakaantui ikäänkuin vähän kahtia, on niitä joiden kanssa olen tekemisissä ja toisia jotka eivät enää pidä yhteyttä kuin exääni. Se tekee ehkä kipeämpää kuin ero.
Perhetutut eivät enää kutsu yhteisiin illanviettohin, koska minulla ei ollut kumppania eikä myöhemminkään kun olen tavannut uuden miehen.
Terapeuttia kannattaa aina vaihtaa, jos tuntuu siltä ettei synkkaa - miten monella olitkaan jo käynyt kokeilemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta.
Itse olen vielä katkera siitä, miten meidän suhde ei koskaan saanut toista mahdollisuutta. Ensimmäinen meni siihen, ettei ex osannut puhua tunteistaan ja tarpeistaan vaan yritti vuosia esittää jotain täydellistä äitiä ja vaimoa kunnes väsyi ja sulkeutui. Minä en osannut tukea ja antaa omaa rauhaa vaan puskin liikaa. Ja kun en päässyt lähelle henkisesti enkä fyysisesti, niin vetäydyin töihin. Kun sitten vihdoin ex uskalsi/osasi avautua ja minäkin opin ymmärtämään häntä paremmin, niin oli jo liian myöhäistä. Hän ei enää nähnyt mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen.
Lopputuloksena joku onnekas löytää itselleen fiksun ja kauniin naisen, joka osaa myös käsitellä tunteitaan. Minä jään keräilemään itsetuntoni palasia ja ihmettelemään miten olisin voinut tunnistaa esityksen todellisuudesta ja miten luoda suhteeseen sellainen ilmapiiri, että nainenkin uskaltaa olla oma itsensä.
ok