En pääse yksinäisyydestäni enää irti, onko muita?

Siis oonhan mä liian arka, liian kiltti ja liian varautunut, mutta silti ystävällinen ja ajatteleva tyyppi. Silti mussa on jotain hassua ja epämiellyttävää, että aina jään yksin. Ihan sama mitä yritän niin lopputuloksen tiedän...enkä enää kovin usein yritäkään mitään, koska en +40 vuotiaana jaksa enää käsitellä pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Pitkiä ihmissuhteita ei ole, sukulaisia ei myöskään ja avioeron myötä katosi loputkin sosiaaliset kuviot. Deittaillessa en oo saanu aikaiseksi tapailua kummoisempaa, vaikka aluksi oiskin ollu hyvät fiilikset molemmilla ja aluksi kelpaan tällaisena ja kuitenkaan sitten en...parisuhdetta sitä kuiteski kaipaisin eniten jonkun samanlaisen hiukka oudon yksinolijan kanssa. Koska sosiaalista elämää itselleni en näköjään osaa luoda. Onneksi on töitä ja harrastuksia ja talovanhus niin ei tuu hirveemmin aateltua asiaa. Välillä sitä vaan pelästyy kuinka yksin sitä onkaan ja ympärillä olevilla on vaikka ja mitä elämää.