En jaksa veljeni käytöstä enää!!!

Uhriutuu aivan jatkuvasti ja aivan totuudenvastaisesti. Vittuilee ja piilovittuilee.

Piti jopa häissäni puheen jossa oli itse päähenkilö, koska on "niin osaton". Selittää miten häntä ei kotona tuettu koulunkäynnissä ja että siksi minä olen akateeminen ja hän ei. Selittää miten sihteerillään on sama koulutus kuin minulla.

Jos ostan jotain, hän on sitä mieltä että häntä huijattiin perinnönjaossa.

Nyt tääm käytös on siirtynyt myös lapsiini. Lasten kuullen esimerkiksi kommentoi näiden painoa, surkutteli lapsen hyvää todistusta tälle että tämä varmaan kärsii koulussa kun on hikari.

Vihjailee minulle, miten olin elementissäni kaupan kassana - jossa siis työskentelin 19-vuotiaana ennen kuin menin opiskelemaan ja jankuttaa, miten ko työ sopisi tytöillenikin.

Oikein tutkimalla tutkii mikä minulta ehkä on jäänyt hoitamatta ja nalkuttaa sitten siitä. Likainen auto jne.

EN JAKSA! Kaikki on täyttä potaskaa. Hän on saanut kotoa paljon, paljon, paljon enemmän kuin minä ikinä. Silti hän on vain uhri, jolla on mielestään oikeus nälviä.

Kaiken huippu on se, että hän tulee kotiini ja väittää itse ostamiani huonekalujani lapsuudenkotimme kalusteiksi. Ei ole, ihan itse olen kirpparilta hakenut.

Ja käytös vain pahenee, mitä vanhemmaksi hän tulee. Ei mene "ohi".