Joukossamme yksinäiset isät

Minusta on aika surullista että nykyajan kasvatusvaatimukset ovat mitä ovat. Mielestäni nykyään ollaan menty äärimmäisyyksiin imettämisessä, lapsentahtisessa asioiden opettelussa ja perhepedeissä nukkumisessa, sillä tämän kaiken maksaa isä.

Me armeliaat, nöyrät entiset kovia aikovat sinkkumiehet jotka nukkuvat nykyään sohvillaan muistellen aikaa kun parisuhteessa oli tissit joiden takana nainen.

Kaipaan salaa aikaa kun oma naiseni oli kiinnostunut minusta, hänen katseestaan välähteli jopa ihailu ja kunnioitus. Nykyään katseesta välähtelee lähinnä vaipparoskiksen vientivinkki tai muuhun arkiseen askareeseen patistava toru.

Pääsispä edes päiväksi takas aikaan ennen lapsia.

Vituttaa tämän sohvan tyynyjenkin väli. Lonkka uppoaa liian alas, niskat kipeytyy. Hyvänä puolena kerrottakoon ettei tässä kerkeä silmiä ummistaa kun kosten nihkeän pissavaipan äänekäs kantaja tulee hyppimään valtakuntansa tähän osaan.

Välillä iltaisin mietin millaista se olikaan kun sain vielä nukkua omassa sängyssäni ja sydämen ollessa tunnetta täynnä vetää viileän, sileän, puhtaalle tuoksuvan naiseni kehoani vasten. Nykyään pitää nukkua tai nauttia siitä tunnista kun lapset nukkuu.

Onhan tuo likainen sohvatyyny paska korvike, mutta korvike silti.

Aamuhämärässä kömmin taas pyörittämään omaa yhteiskunnan koneistossa olevaa raskasta ratastani jonka huonokäyntinen lonksahtelu vuolee liian vähän rahaa itseäni rikkaampien lompakoista. Eipä sillä, perhe nekin ropot nielaisee. Moottoripyörän kaasarit odottakoon sitä viidenkympin villitystä, aikaa jolloin viimeinkin saan jotain itselleni, rumana ja läskinä entisen miehen varjosta lankeavana aaveena. Sille kuvatukselle saa sitten muut naureskella. Mutta itse aion nauttia.

Huomenna taidan mennä töihin tunniksi ja livahtaa salaa takaisin kotiin omaan sänkyyni luekselemaan ja juomaan liikaa kahvia.

Kukaan ei saa koskaan tietää tästä. Ei ainakaan paskahousut eikä varsinkaan niiden läheisriippuvuudestaan ulos manaaman kiintymysuhteen rakentaja. Imettäkää akat.