Miten teidän pää kestää huonojen uutisten viidakossa?

En pärjää. Maailma ahdistaa jatkuvasti. Ilmastonmuutos, välinpitämättömyys, korruptio, yleisesti huonot uutiset, pieni palkka, ihmisten aggressiivisuus keskustelu- ja kommenttipalstoilla, rasismi ja äärioikeiston normalisointi, yleinen pahoinvointi, joka näkyy ihan jo kaupassa käydessä kun ihmiset tiuskivat, huutavat, ovat stressaantuneita. Suomalaisten käytöstävattomuus ja empatiakyvyttömyys.

Kaikki tämä kasautuu ja kasautuu ja tuntuu, että pääni hajoaa. Haluaisin tavallaan kuolla, vaikka elämässä on kaikki hyvin, koska en vain jaksa tätä enkä koe elämää mitenkään mielekkäänä. Lapsia en tule koskaan hankkimaan, koska en halua, että kukaan joutuu elämään tässä maailmassa. Sekin harmittaa, että minut tuomitaan itsekkääksi bilehedonistiksi siitä syystä. En jaksa selitellä valintojani, joten lukittaudun kotiin. En halua tavata ihmisiä enkä haluaisi olla tällä palstallakaan, mutta en osaa olla olematta.

Ahdistaa kaikki.

Mua ei stressaa yhtään. Tiedän, että huonoista uutisista uutisoidaan helpommin kuin hyvistä ja uutiset kerrotaan nopeasti, lähes reaaliaikaisesti. 

Lisäksi suhteutan uutiset, ovatko relevantteja kannaltani vai eivät. En ole siis tippaakaan huolissani.

En ota paineita sellaisista asioista, mille en voi mitään. Elän itse niin hyvää elämää kuin osaan, ja jos muu maailma on paha, en voi sitä kaikkea muuttaa. 

En mieti ollenkaan noita. Ne menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Itse keskityn mieluummin siihen, mitä mulla on tässä hetkessä nyt. Ja tässä hetkessä mulla on kaikki hyvin. En viitsi pilata sitä alkamalla muistella jotain uutisista lukemiani juttuja siitä miten koalat käristyy puihin Australiassa, miten lajit kuolee sukupuuttoon merissä ja maalla, millaisia sairaita sarjamurhaajia tai väkivaltaisia tyyppejä on taas riehunut missä.

Vierailija kirjoitti:

En pärjää. Maailma ahdistaa jatkuvasti. Ilmastonmuutos, välinpitämättömyys, korruptio, yleisesti huonot uutiset, pieni palkka, ihmisten aggressiivisuus keskustelu- ja kommenttipalstoilla, rasismi ja äärioikeiston normalisointi, yleinen pahoinvointi, joka näkyy ihan jo kaupassa käydessä kun ihmiset tiuskivat, huutavat, ovat stressaantuneita. Suomalaisten käytöstävattomuus ja empatiakyvyttömyys.

Kaikki tämä kasautuu ja kasautuu ja tuntuu, että pääni hajoaa. Haluaisin tavallaan kuolla, vaikka elämässä on kaikki hyvin, koska en vain jaksa tätä enkä koe elämää mitenkään mielekkäänä. Lapsia en tule koskaan hankkimaan, koska en halua, että kukaan joutuu elämään tässä maailmassa. Sekin harmittaa, että minut tuomitaan itsekkääksi bilehedonistiksi siitä syystä. En jaksa selitellä valintojani, joten lukittaudun kotiin. En halua tavata ihmisiä enkä haluaisi olla tällä palstallakaan, mutta en osaa olla olematta.

Ahdistaa kaikki.

Näitä maailmantuskaisia on ollut aina, mikähän lääkitys mahtaisi auttaa?

Koska otan huomioon että uutisten agendana on saada sinut lukemaan niitä ja siksi ne yleensä sensaationhaussa yrittävät saada jotain dramaattista otsikoihin, väen vängällä etsivät jotain kamalaa maailmassa tapahtuvaa.

Tilastollisesti ihmiskunnalla on mennyt paremmin kuin koskaan, ikinä ei ole ollut näin vähän sodassa, sairauksissa ja nälänhädässä kuolleita ja köyhissäkin maissa elintaso on jo noussut sen verran että lukutaidottomat ja rokottamattomat ovat selkeässä vähemmistössä sielläkin.

Siihen sitten päälle vielä Ylen uutiset Tampereen robotiikkayrityksestä joka tekee robotteja uusille fuusioenergia-generaattoreille, olemme lähempänä sitä teknologiaa kuin koskaan ja kun se viimeinkin käy kannattavaksi niin käytännössä kaikki energiasaastutus- ja kustannusongelmat on kertaheitolla ratkaistu.

Teen sen mitä voin. Monen mielestä varmaan turhaa nyperrystä jolla ei väliä mihinkään, mutta mitä muuta voi?

Yritän tervehtiä ihmisiä. Jutella muutaman sanan naapurin mummelin kans. Lajittelen roskat ja oon alkanu miettiä kuluttamista ihan oikeasti. En halua kirjoittaa nettiin ikäviä tai haukkuvia juttuja ihmisistä.

Ja oon kans lopettanu joidenkin ikävimpien juttujen lukemisen ja yritän sen sijaan aloittaa uudestaan kirjojen lukemisen.

Minä taas en tajua miten joku voi ahdistua klikkaushuorausmedioiden kohuotsikoista.

meillähän menee koko ajan paremmin: sotia, nälänhätää, äärimmäistä köyhyyttä ja tauteja on koko ajan vähemmän.

Ilmaston lämpeneminen ja paikalliset saasteet vaikkapa Intialaisissa kaupungeissa tai metsäpalot Australiassa ovat isossa mittakaavassa ohimenevä kiusa.

Ymmärtämällä että huonoja tapahtumia on ollut ihan aina ja tulee aina olemaan. Nyt vaan tietoa tulee niistä liikaa. Pitää tajuta että keskittyy lähielämänsä asioihin eikä pyörittele mielessään koko maailman murheita.

Lisäksi, elämä jatkuu, kaikesta huolimatta koko ajan.