Mies ei halunnut naimisiin (muodollisuusseikka)

Yhdessä ollaan oltu pian 4 vuotta.
Eka vuosi meni vähän epävarmoissa merkeissä, miehellä oli jotain säätöä minun rinnalla kun sovittiin että "ei olla vakavissaan" ja minä vaikutin kuulemma etten ole sitoutuvaa tyyppiä.
Sitten jotenkin sitouduimme tiiviimmin (ehkä enemmän mieheni aloitteesta) ja aloimme seurustella.
Olin kertonut jo suhteen alussa, etten aio toista kertaa naimisiin, samoin sanoi mieheni, kun molemmilla eka kerta meni ihan plörinäksi. Minulla lähinnä avioliitto liittyy siihen, että haluan lasten syntyvän avioliitossa, en tarvitse sitä "rakkaudenmittariksi". Mutta koen että sitten kun lapsia tulee niin olisi kiva että yhteinen kokemus olisi toivoa lasten syntyvän avioliitossa. Sen kerroin jo alussa.
Esikoinen ilmoitti tulostaan (raskaus oli iloinen suunnittelematon yllätys) ja mieleni muuttui, minun pitikin päästä naimisiin, kun tuli olo että on parempi olla naimisissa ennen kuin lapsi syntyy :D
Mies oli sitä mieltä että näin nopeaanko tässä nyt kuitenkaan mentäisiin, eikö voisi joskus myöhemmin ajatella. Keksi koko ajan syitä (siis aivan uskomattomia tekosyitä) että miksei saada paperiasioita hoidettua vihkimistä varten, ja lopulta hoiti ne kun sanoin että annetaan koko naimisiinmenon olla, en minä vihkijän luo ala kiskomaan.
Vihillä käytiin kuitenkin. Mies yritti monesti selittää vihillä käymistä aiemmin että ei tarvitse avioliittoa, minun kanssa haluaa olla loppuelämän. Avioliitto ei kuulemma muuttanut mitään, ja minä eroan muista että minun kanssani halusi perustaa perheen-- ei tarvinnut avioliittoa siihen. Pelkäsi kuulemma että avioliitto pilaa kaiken.

Ongelmaksi tässä ajanmittaan on tullut harmitus ja loukkaantumisen tunne siitä miten hankalaksi mies teki koko naimisiinmenon vaikka aiemmin ollut muutamaan otteeseen kihloissa ja naimisissakin kerran. Ei ne "haulikkohäät" minunkaan unelma ollut, mutta tuntui että en minä tee toiselle tunnetta että hankaloitan tarkoituksella jotain johon suostun perustelun jälkeen ja saa toiselle oloa että on riippakivi. Tuntui ristiriitaiselta, että haluaa viettää koko elämän kanssani mutta tahalteen on niiiiiiiiin hankala tuollaisen muodollisuusseikan hoitamisessa.
Väkisinkin heräsi olo että mikä minussa on vikana kun moni muu aiemmin kelvannut kihlakumppaniksi/yksi jopa vaimoksi, mutta minä olen kuin joku kivi kengässä....
Omat tunteet alkaneet haaleta ja hääpäivä on jotenkin teennäinen, kun tuntuu että siinä juhlistetaan jotain ihan muuta kuin onnellista tahtoa olla yhdessä...