Onko täällä muita, jotka eivät tule perintöä saamaan?

Minä. Äiti on jo kuollut, perintöä tuolloin 800 e ja isästä en ole kuullut vuosiin mitään, uuden vaimonsa kanssa asustaa toisessa maassa. En usko häneltä jäävän yhtään mitään, vaikka työuransa on tehnyt hyvinä kasvun vuosina.

En oo koskaan saanut vanhemmilta tai isovanhemmilta varallisuutta.

Välillä ihmetyttää, kuinka vanhemmillaan tienanneet kuvittelevat kaikkien saaneen yhtä helpolla rahaa.

Mulla on pihit / varakkaat vanhemmat. Jäi eläkkeelle 5 ja 3v sitten. Aloitin silloin jo alustamisen että ootte pihdanneet ja säästäneet. Nyt mietitte miksi. Mulle ette penniäkään jätä, nyt kun teillä on vielä terveyttä ni reissaatte rahanne pois. Hieman he pysähtyi pohtimaan ja hieno huomata että 2-3x ulkomailla vuodessa, päälle risteilyä, Tallinnan piipahduksia. Päälle vielä teatteria konserttia ja urheilu-tapahtumia.

Varallisuuserot ovat kasvussa. Keskimääräiset perinnöt ovat jo yli 80 000.

Minä. Äiti on ollut pitkään yksityisessä hoivakodissa, jossa hoito on maksanut tässä vaiheessa jo 400 000e.

Minä. Äiti asuu jossain tosi-alkoholistien hoivakodissa, ja koska on aina vihannut minua, on varmasti "testamentannut" vähät tavaransa serkulleni kuten aina uhkaili. Äiti muuten joi itse samaansa, vähän alle 100 000 euron perintönsä kurkusta alas.

Isä asuu uuden vaimonsa kanssa vuokralla ja on käsittääkseni ulosotossa ties mistä veloista.

Miinuspuolelle tulen jäämään. Joskus se suututtaa: joku rahallinen korvaus surkeasta lapsuudesta olisi kiva. Kun vielä ainoana lapsena joudun selvittämään kaiken, mm lapsuudessaan parikymmentä kertaa muuttaneen äitini perunkirjat.

Eipä montaa euroa jää perunkirjoituksen ja hautajaisten jälkeen. Enpä kyllä ole ikinä ollut muiden omaisuudesta kiinnostunutkaan. Kaikki käyttäköön omaisuutensa niin kuin haluaa elämänsä aikana.

Isälläni on varallisuutta, mutta hän on vaihvihkaa avustanut veljeäni rahallisesti ja myös lahjoittanut tälle omaisuuttaan. Koska olen nainen ja naimisissa, minut on kuulemma siirretty mieheni sukuun. Miehen ja hänen sukunsa pitää minut "elättää". En siis tule perimään kuin korkeintaan seinäkellon.

Onko muuten kukaan hullumpaa kuullut sitten 1800-luvun?

Minä koska hyppään perintöosani yli ja siirrän sen pojalleni.

Olen perinyt isäni puolelta lapsena muutama tuhat markkaa ja isän äidiltä muutama tuhat euroa. Äitini puolelta tulen perimään pari asuntoa, tosin sisarusteni kanssa. Millähän nekin petintöverot maksaa. Varmaan helpompi luopua perinnöstä.

Isä on kuollut eikä häneltä jäänyt mitään, päinvastoin se tuli itselle maksamaan jonkinverran kun maksettiin veljen kanssa esim hautajaiset jne. Äidillä on kuulema arkkurahat säästettynä ja jotain muutakin mutta tuskinpa pienipalkkaisen yksinhuoltajan tuloilla isoja on säästetty. Joskus saan äidiltäni rahaa, esimerkiksi nyt sain joululahjaksi 500 euroa.

En oo koskaan myöskään mitään perintöjä kaipaillutkaan, olen aikuinen ja tulen toimeen omillani. Lahjaksikin suostun ottamaan rahaa vastaan vain koska tiedän että äiti välttämättä tahtoo antaa ja saattaisi pahoittaa mielensä jos kieltäytyisin. Mikä on hullua, varmasti tienaan enemmän kuin hän. Mutta hän on sitä mieltä että nuorena naisena tarvitsen rahaa enemmän kuin hän kohta eläkeläisenä. Itse olen kyllä varautunut huolehtimaan hänestä kun on eläkkeellä jos on tarve rahalliselle avulle.

Miehen vanhemmilla on omaisuutta, monta sijoitusasuntoa, oma iso talo maksettuna, mökki ja vaikka mitä mutta heiltä ei saada koskaan mitään. No saatiin nyt joululahjaksi semmoinen parinkymmenen euron arvoinen asia. Eipä tuo haittaa, itse kyllä tykkään ostaa ja antaa lahjoja vaikka en mikään rikas olekaan - korkeintaan keskituloinen.