Milloin tästä elämästä tuli näin hirveä? En jaksa enää.

a) Pentu piikille.

b) Kämppä myyntiin. Otat takkiin sen, mitä on tullakseen.

b) Hae työpaikka toiselta paikkakunalta tai mieluummin ulkomailta ja aloita alusta.

Et kadu kolmen vuoden päästä, ja ihmettelet, miksi viivyit moisessa loukussa niinkin pitkään.

Huh huh

Tsempit sulle.

Itsellänikin elämä tuntuu välillä niin pirun tylsältä. Tänäänkin on ollut todella masentava, vetämätön olo, flunssa pukkaa ja päätä särkee, loppuviikko pitäs kuitenkin jaksaa tehdä jopa 12-tuntisia työpäiviä, työssä josta en liiemmin tykkää.

Ei oo oikein mitään mikä innostais ja tämä pimeyskin vie mehut.

Yritän tässä muistuttaa itseäni siitä, että näitä tämmöisiä päiviä ja kausia aina välillä on, kun kaikki vaan masentaa, turhauttaa ja ärsyttää, mutta tulee vielä niitäkin päiviä kun kaikki tuntuu niin ihanalta ja hymyilyttää koko elämä.

Niin varmaan sullakin. Joten tsempataan tää ajanjakso muistamalla että ihmiseloon kuuluu räytymisajatkin, eikä olla siis yksin näiden fiilistemme kanssa, ja paistaa se päivä joskus taas risukasaankin.

Up

Vierailija kirjoitti:

a) Pentu piikille.

b) Kämppä myyntiin. Otat takkiin sen, mitä on tullakseen.

b) Hae työpaikka toiselta paikkakunalta tai mieluummin ulkomailta ja aloita alusta.

Et kadu kolmen vuoden päästä, ja ihmettelet, miksi viivyit moisessa loukussa niinkin pitkään.

Pentu piikille? Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.

Missä kaverit, läheiset ja harrastukset?

Sulla on sentään OMA asunto, mulla ei eikä tule koskaan olemaankaan kiitos pätkätöiden. Olet aivan hel_vetin etuoikeutettu. 

N30

Minua masentaa myös. Olen sairastunut henkisesti, bibo. Masentunut jo kolme vuotta. Tämä paska ei lopu koskaan.

En kelpaa parisuhteeseen, miehet haluavat vain seksiä. Talous on kuralla.

En näe toivoa elämässäni. Pelkään että menetän kohta työpaikkani. Alkoa menee, mutta juuri ja juuri pysyy käsissä. Kuolema olisi tervetullut.

Säälittävää. Ainoa ilo on alko ja liikunta. Vihaan elämääni.

Myy se koiranpentu vielä kun voit. Sitten mene lääkäriin ja pyydä lähete psykiatriselle poliklinikalle.

Muusta en oikein tiedä, mutta myy/anna pentu parempaan kotiin, jos et itse todella jaksa sen kanssa! Pentu tarvitsee  ja ansaitsee rakastavan ja turvallisen kasvattajan ja kodin! Ja ei todellakaan pentua mihinkään piikille kuten jo joku pönttö ehti ehdottaa! Pentu ehtii tottua vielä uuteen kotiin hyvin, nyt vaan toimintaa jos tutnui virheratkaisulta ottaa itselleen pikkuinen! Ja pennut puree pienenä, rauhoittuvat kyllä iän myötä, ja purulelut, luut ym. auttaisivat. Otitko koirista yhtään selvää enne kuin hankit sellaisen?!  Ja sulla on sentään työ kuitenkin, itselläni ja monella muulla ei ole ja tyhjyyttä/merkityksettömyyttä on siis vielä rutkasti enempi elämässä. Olisin itse super-onnellinen ja kiitollinen koiranpennusta muttei työttömänä ole varaa sellaista ylläpitää:(

Itse haluaisin muuttaa ulkomaille, en kestä tätä pimeyttä ja paskaa duunia, pienellä palkalla päivästä toiseen. Läheisiä on mutta heilläkin vaikka mitä ongelmia. Tämä päivä on mennyt ihan vaan ns. angstatessa. Suomen ainut hyvä puoli on sosiaaliturva, ei joudu ihan puille paljaille, jos rupee työttömäksi. Nyt keräänkin vaan rohkeutta irtisanoutumiseen. Toivottavasti en saa hermoromahdusta ennen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sentään OMA asunto, mulla ei eikä tule koskaan olemaankaan kiitos pätkätöiden. Olet aivan hel_vetin etuoikeutettu. 

N30

Jep, kyllä jos oman asunnon on kyennyt hankkimaan, ei voi olla epäonnistunut elämässään. Ihmettelen ap:n  vikinää, hän on niiiiin etuoikeutettu. 

Minä epäonnistuin kouluttautumalla väärälle alalle. 

Up

Meitä on varmaan monia, joita masentaa tämä pimeys ja jatkuva sairastelu. On liioittelua sanoa, että lentsua on joka toinen viikko, mutta siltä se tuntuu. Ei auta D:t eikä C:t sen enempää kuin sinkkikään. Elo ja olo on sellaista päivästä toiseen rahjustamista.

Mulla iskee päälle apatia aina lokakuun lopussa ja virkoan vähitellen helmikuussa.  Työnteko takkuaa ja unirytmi menee helposti sekaisin. On päiviä, jolloin haluaisi vain maata peiton alla mitään tekemättä. Joulunviettokin tuntuu turhalta.

Täytyy myöntää, että viiniä kuluu ihan liikaa. Ei päivittäin, mutta viikoittain. Arkisinkin, jos seuraavana päivänä ei ole töitä. Liikuntaa harrastan suhteellisen säännöllisesti voinnin mukaan, mutta muut harrastukset on jääneet.

Kaikilla kavereilla on jatkuva kiire ja tapaamisia pitää sovitella viikkoja aiemmin. Parhaassa tapauksessa sinä sovittuna päivänä sitten olen kuumeessa ja räkätaudissa enkä jaksa lähteä mihinkään.

Kyllä aika ajoin mielessä käy, että olisi parempi jos kuolisin pois. Täytyy vain yrittää sinnitellä päivä kerrallaan. Mielelläni muuttaisin muualle, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.