Alkoholiton 2020
Tästä tulee todennäköisesti pitkä ja epäselvä vuodatus, mutta ehkä joku sen jaksaa tai viitsii lukea.
Tilanne on tämä. Olen 22 vuotias ja vedin ekat kännit muutamaa kuukautta ennen kuin täytin 18. Se oli jännittävä, salaperäinen kokemus. Omassa kodissani ei juotu alkoholia ja siitä puhuttiin todella negatiiviseen sävyyn. Alkoholi ja juominen oli mulle se kielletty hedelmä. Muistan, että sanoin tulevani yöbussilla kotiin, mutta en voinut, koska olin aivan liian kännissä. Seuraavan kerran join kunnon kännit viikkoa sen jälkeen kun täytin 18 ja jouduin putkaan.
Alusta alkaen on ollut siis selvää, etten osaa kontrolloida itseäni tai juomistani, jos viinaa saan käsiini. Mulla on alkoholisteja suvussa ja omat vanhemmatkin on. Tosin toinen niistä on nyt kuollut. Mä oon mun kaveriporukasta se, joka on aina kännissä ja sekasin. Monesti multa on kysytty, et miten sä nyt voin vähän oot juonut. Ikäänkuin mun pitäisi aina olla kännissä.
Baarireissuista alkoi tulla jokaviikkoisia ehkä joskus 19veenä. Juoksin silloin baareissa viikonloppujen lisäksi myös arkena. Pian ei baari enää riittänyt, vaan aloin juomaan kotona. Olin silloin todella masentunut ja työtön eikä koulupaikkaakaan ollut.
Viime viikonloppuna jouduin taas juomisen takia päivystykseen. Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö impulsiivisella häiriötyypillä. Mulla oli tosi paha mieli sillon sinä päivänä. Join, että mulla tulis parempi olo, mutta eihän siinä niin ikinä käy. Mun nykyinen, aika uusi, poikaystävä ei tykkää siitä että juon. Mä tiiän, että mulle ei se sovi, koska juon aina itteni siihen pisteeseen etten muista mitään tai osaa kontrolloida itseäni. Tai jos mulla on paha mieli, se purkautuu usein itsetuhoisena käytöksenä.
Oon nyt jo onnistunut vähentämään juomista, en käy ees joka viikonloppu baarissa. Jouluaattonakin menin käymään kaverilla, ne lähti baariin ja mä menin kotiin. Mä onnistuin siinä, onneksi. Oonko mä alkoholisti? Ehkä viikonloppujuoppo olis oikee sana. Joskus mä oon kokeillut olla silleen, että juon vaan X määrän enkä yhtään enempää. Silti löydän itteni just ennen pilkkua tilaamassa shotteja tai juomia itelleni, ettei vaan jäis kuivin suin...
Mitä mä teen? Mä koen, että pystyn olemaan ilman. Mut entä sit kun tulee tilanne, että kaverit on menossa ulos? Mä oon jo parille sanonut, että haluaisin olla ilman. Et se ei sovi mulle. Vastaus oli tasoa, et kyllä sopii. Sä oot just sellanen tyyppi ketä tykkää pitää hauskaa ja juhlia. Menin ihan hiljaiseksi, koska se ei loppupeleissä oo hauskaa. Mulle tulee aina morkkis vaikkei mitään sen suurempaa oliskaan tapahtunut. Ne kerrat, kun oon päättänyt olla lähtemättä baariin, mulle on tullut hieman paha mieli aluksi. FOMO tai mikskä sitä kutsutaan. Mut seuraavana aamuna, kun muut valittaa darraa, oon ollu jopa hieman ylpee siitä etten lähtenyt.
Onko kellään vinkkejä? Tai ees jotain tsemppiä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
"Omassa kodissani ei juotu alkoholia"
"Mulla on alkoholisteja suvussa ja omat vanhemmatkin on."Eli provo. Ei mulla muuta.
Huonosti kirjoitettu. Mun vanhemmat on alkoholisteja, mut mä en asunut niiden kanssa. Nimenomaan siks, kun ne oli alkkiksia.
Up.
Mä tein päihdelinkkiin profiilin ja siellä oli aika paljon kaikenlaisia lomakkeita. Ja se foorumi, mut en tiiä et kuinka aktiivinen se on. Tyhmää ehkä aatella näin, mut musta tuntuu ettei siellä oo oikein mun ikäsiä. Toisaalta onko vauvapalstallakaan... :D
Se että tiedostat ongelman, on jo hyvä alku. Baarissa voi käydä selvinkin päin, ja pitää silti hauskaa. Jos tuo ei toimi, hanki joku harrastus, ja uusia kavereita sitä kautta.
Kaikki eivät kykene kohtuukäyttöön, silloin on viisainta lopettaa kokonaan. Ei kannata pilata ainoaa elämäänsä, jonka on lahjaksi saanut. Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Se että tiedostat ongelman, on jo hyvä alku. Baarissa voi käydä selvinkin päin, ja pitää silti hauskaa. Jos tuo ei toimi, hanki joku harrastus, ja uusia kavereita sitä kautta.
Kaikki eivät kykene kohtuukäyttöön, silloin on viisainta lopettaa kokonaan. Ei kannata pilata ainoaa elämäänsä, jonka on lahjaksi saanut. Kaikkea hyvää sinulle.
Kiitoksia. Mä oon niin monesti koittanut vähentää siinä kuitenkin onnistumatta. Ajattelen siis että on parempi vaan olla ilman.
Kuulostaa siltä kaiken kertomasi perusteella, että sinun olisi parasta olls ilman alkoholia. Siis kokonaan ilman. Kertoit itsekin, että olet loppujen lopuksi kokenut mielihyvää siitä, että olet pystybyt vastustamaan houkutusta ja jättämään baari-illan väliin, vaikka kaverisi ovat menneet juhlimaan. Hyvä ap, olet oikealla tiellä! Anna itselleI kehuja ja kiitosta näustä onnistumisista ja todella mieti ja tunnustele omaa oloasi: miltä tuntuu herätä uuteen päivään mieli kirkkaana, ilman krapula-ahdistusta ja huonoa oloa. Minusta tuo, mitä kerroit psyykkisestä tilanteestasi, vain vahvistaa sitä, ettei sinun kannattaisi alkoa käyttää lainkaan. Alkoholihan on itsessään ainetta, joka aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Tarvitsetko todella sellaista elimistöösi? Kavereidesi kommentit taas kuulostavat siltä, että he eivät tunne sinua kovin syvällisesti. He näkevät sinussa kännissä hauskan koheltajan, joka tuo hupia osyeisiin iltoihin, mutta eivät ymärrä - ja haluavatko ymrtääkään? - mikä on tuo kännäilyn hinta sinun mielenterveydellesi, hyvinvoinnillesi, itsetunnollesi...? Ehkä, kun olet saanut vahvistettua alkoholittomia rutiineja osaksi elämääsi, voisit miettiä myös kaveripiirisisi karsimista ja uudistamista. Jos ei itse juo joka viinonloppu, alkaa nopeasti kaivata ympärilleen ihmisiä, jotka eivät myöskään kohella kännissä parhaita hetkiä vapaa-ajadtaan vaan esim. harrastavat liikuntaa, käyvät leffassa/teatterissa, kahviloissa jne. Tsemppiä hurjasti sinulle ap!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä kaiken kertomasi perusteella, että sinun olisi parasta olls ilman alkoholia. Siis kokonaan ilman. Kertoit itsekin, että olet loppujen lopuksi kokenut mielihyvää siitä, että olet pystybyt vastustamaan houkutusta ja jättämään baari-illan väliin, vaikka kaverisi ovat menneet juhlimaan. Hyvä ap, olet oikealla tiellä! Anna itselleI kehuja ja kiitosta näustä onnistumisista ja todella mieti ja tunnustele omaa oloasi: miltä tuntuu herätä uuteen päivään mieli kirkkaana, ilman krapula-ahdistusta ja huonoa oloa. Minusta tuo, mitä kerroit psyykkisestä tilanteestasi, vain vahvistaa sitä, ettei sinun kannattaisi alkoa käyttää lainkaan. Alkoholihan on itsessään ainetta, joka aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Tarvitsetko todella sellaista elimistöösi? Kavereidesi kommentit taas kuulostavat siltä, että he eivät tunne sinua kovin syvällisesti. He näkevät sinussa kännissä hauskan koheltajan, joka tuo hupia osyeisiin iltoihin, mutta eivät ymärrä - ja haluavatko ymrtääkään? - mikä on tuo kännäilyn hinta sinun mielenterveydellesi, hyvinvoinnillesi, itsetunnollesi...? Ehkä, kun olet saanut vahvistettua alkoholittomia rutiineja osaksi elämääsi, voisit miettiä myös kaveripiirisisi karsimista ja uudistamista. Jos ei itse juo joka viinonloppu, alkaa nopeasti kaivata ympärilleen ihmisiä, jotka eivät myöskään kohella kännissä parhaita hetkiä vapaa-ajadtaan vaan esim. harrastavat liikuntaa, käyvät leffassa/teatterissa, kahviloissa jne. Tsemppiä hurjasti sinulle ap!
Kiitos! Se onkin yks asia mitä oon miettinyt. Et aina kun nään mun ystäviä tai kavereita, niin siihen toimintaan liittyy alkoholi jotenkin. Viini-ilta, illanistujaiset.. Jos mennään leffaan tai syömään, niin käydään aina lasillisella tai parilla. Mun mielestä olis kiva joskus tehä vaan jotain ilman viinaa. Illanistujaisetkin vois pitää ilman alkoa.
Jos kokee ongelmaksi, paras varmasti lopettaa kokonaan ennen kuin tulee suurempia ongelmia. Ilmankin pärjää hyvin. Hakeudu tarvittaessa päihdepolille ja sit pyydä antabus tai naltreksoni tarvittaessa. AA:sta on moni saanut myös pysyvän raittiuden, eikä se ole mikään puliukkojen salaseura.
Mä kerroin tästä mun poikaystävälle. Se ymmärsi ja sanoi, että on mun tukena. Se ei ehkä ymmärtänyt täysin sitä, et haluun lopettaa kokonaan, mut koitin selittää ettei juominen vaan sovi. Tänään on mun kaverin synttärijuhlat, mutta mä en mee sinne. Tiiän, et siellä tulis kuitenkin houkutuksia. Uutena vuotena ollaan poikaystävän kanssa selvinpäin ja mennään kattomaan raketteja.
Tavallaan kuulostaa huolestuttavalta, etten voi mennä juhliin, jos siellä juodaan. En haluu retkahtaa. Ehkä se on kuitenkin nyt parempi, ainakin aluksi. Toivon että mun kaverit tottuu ajan kanssa ajatukseen, etten mä juo vaikka menisin juhliin. Pitää sanoo niille vaan tiukasti, ettei mulle saa ees tarjota, koska se on ensinnäkin ärsyttävää ja myöskin aika epäkunnioittavaa mun päätöstä kohtaan.
"Omassa kodissani ei juotu alkoholia"
"Mulla on alkoholisteja suvussa ja omat vanhemmatkin on."
Eli provo. Ei mulla muuta.