Huusin lapselleni näistä asioista:
Ei suostunut jättämään iPadia ja tulemaan ruokapöytään. On 10-vuotias poika. Meni sitten totaalisesti hermot.
Sanoin terävästi, että kaikilla lapsilla tässä maailmassa ei ole kattoa pään päällä tai äitiä joka tekee ruokaa. Kaikilla ei ole joulua: ei joulupukkia, lahjoja, jouluherkkuja. Huusin, että ymmärtääkö hän miten etuoikeutettu on ja tajuaako, mitä olisi elää esimerkiksi alkoholistin lapsena.
Nyt ottaa päähän kun tuli syyllistettyä. Lapsi istuu ruokapöydässä, syö ja lukee kirjaa...
Teinkö ihan väärin?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan hyökkää apn kimppuun?
Joko sä ehdit laittaa popparit mikroon? Ja sit tämmönen antikliimaksi. <:D
/1
Yksi kysymys. Miksi lukee kirjaa syödessä, sehän on ihan sama asia vaikka räpläisi sitä omppuaan? Oliko huudon syy vain oma narsismi, vai eikö yhdessä syöminen ole se pääasia.
Luetteko kaikki ruokapöydässä kirjaa?
Teit väärin, mutta ei siihen maailma kaadu, eikä lapsi mene pilalle. Lapsi ymmärtää kyllä, että aikuisilla on tunteet ja hekin tekevät joskus virheitä. Voit pyytää lapselta anteeksi huutamista ja käydä rakentavan keskustelun pöytään tulemisesta ajallaan ja siitä, että on loukkaavaa ja epäkiitollista ruuan laittajaa kohtaan vitkutella. Tässä on hyvä tilaisuus opettaa lapselle, miksi käytöstapoja on syytä noudattaa, ettei tule tarkoittamattaan loukanneeksi toista. Ei lapsi varmaankaan tahtonut pahoittaa mieltäsi, mutta on hyvä selittää että niin voi käydä tällaisissa tilanteissa.
Olet varmasti hyvä vanhempi. Huono ei olisi katunut suuttumista.
Jotkut tässä jo viittasivat tuohon lukemiseen. Pari sukupolvea takaperin ne raivarit olis tulleet tuosta lukemisesta ruokapöydässä.
”Kauhulla” odotan, mistä tämä padi/kännykkä käteen liimattuna melkein syntynyt sukupolvi tulee aikanaan raivoamaan lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein mielestäni.
Miksi? Tykkäätkö, että sinulle huudetaan vastaavia adioita?
Auttaako se? Mihin se auttaa?
On epäkunnioittavaa ruokaa, ruuanvalmistajaa ja ateriointia kohtaan pyöritellä lihapullaa haarukannokassa hajamielisenä mieli addiktoituneena johonkin kapulaan.
Suosittelen näyttämään kakaralle millä tavalla se ruoka pöytään ilmestyy. Kuinka se ensin kasvaa, viedään kauppaan, haetaan, valmistetaan, kutsutaan syömään jne...
Sitten vielä kritiikki ruuasta...
Tiskit päälle.
Alkaisko mennä perille?
Joka päivä.
Kännykkä ei nyt vaan kuulu asiaan.
Paitsi siinä kohtaa kun pitäs kuuklettaa "mami suuttuu asiasta"...
Persekin varmaan pitäs pyyhkiä ettei vaan itse.
Aina pyyhkijöitä löytyy.
🙊
Ihan oikein mielestäni.