En varmaan jaksa elää jouluun asti
Kamala masennus. Ensin 50mg sertralinia kaks viikkoa. Sit viikoksi nostettiin 100mg ja nyt vajaa kaks viikkoa 150mg. Mä oon ihan loppu. Voiko noi nopeat nostot tehdä tätä kamalaa oloa. Lääkäri sanoi että neljä viikkoa katsotaan tolla 150mg ennenkuin tehdään mitään ratkaisuja. Onko teillä kokemuksia ???
Kommentit (19)
Yritä jaksaa, kyllä ne lääkkeet voi ensin huonontaa oloa. Voimia! 🧡
Monilla masennuslääkkeen aloitus aiheuttaa pariksi viikoksi hirveää ahdistusta. Mä sain rinnalle tarvittavan Opamoxin aloituksen ajaksi. Sitten olo tasoittui, masennuslääke alkoi toimia ja aloin toipua. Lopulta sain purettua lääkityksen pois ja olen ollut jo 1,5 vuotta oireeton.
Miksi laitat pääsi kemikaaleilla sekaisin? Heität ”lääkkeet” roskiin, aloitat kuntoilun ja lopetat itsesäälin. Tule vaikka uskoon, mutta älä sekaannu aivokemian sotkeviin ”lääkkeisiin”.
Ensimmäiset kuukaudet on a i v a n kamalia! Sen jälkeen pitäisi helpottaa. Valtavasti tsemppiä, olet arvokas! 💝
Vierailija kirjoitti:
Miksi laitat pääsi kemikaaleilla sekaisin? Heität ”lääkkeet” roskiin, aloitat kuntoilun ja lopetat itsesäälin. Tule vaikka uskoon, mutta älä sekaannu aivokemian sotkeviin ”lääkkeisiin”.
Sekä uskoon tulleena että mielialalääkkeitä käyttäneenä suosittelisin jälkimmäistä. Toki ei se ensimmäinenkään ainakaan pahenna oloa.
Vaadi päästä osastolle kerran tuntuu noin pahalta ettet jaksa.
Olosi on kestämätön ja sen tulisi riittää syyksi.
Ei ole omaa kokemusta, mutta kyllä noilla kemikaaleilla monesti voi olla tuommoisia sivuvaikutuksia, varsinkin kun keho on vielä totuttelemassa. Ei siinä muu oikeen auta kun oottaa ja katsoa niinkuin lääkäri suositteli, tai jos et vaan kykene niin ota siihen lääkäriin yhteyttä. Paljon tsemppiä sulle <3
Mitä järkeä käyttää masennuslääkkeitä jos ne vain masentavat lisää? Lopeta tuollaisen roskan syönti ja koita korjata elämäsi sen sijaan. Olisiko sinun mahdollista päästä terapiaan?
Jokaisen elämä on jollain tavalla vinksallaan.
Jokainen on omalla tavallaan enemmän tai vähemmän sekaisin, sen huomas, kun katsoo elämää ympärillä.
Osa vain jaksaa painaa eteenpäin iloisina siitä huolimatta ja osa masentuu.
Kumpi on terveempi, kumpi sairaampi, kuka tietää.
Koeta kestää. Päivä kerrallaan.
Yritin kuolla tuossa muutama vuosi sitten (ei-itseaiheutettujen) taloudellisten ongelmien vuoksi.
Lääkärit ja psykiatri tyrkyttivät sen jälkeen ties mitä mielialalääkettä, mutta en huolinut, kun tiesin, että ongelmat johtuivat vain rahasta - tai pikemminkin sen puutteesta. Sanoinkin heille joka kerta, että iske vähintään miljoona euroa tähän käteen, niin et näe minua terapiassa enää ikinä.
Sain sitten yllättävää apua täysin odottamattomasta suunnasta ja taloustilanteeni kohentui siedettäväksi, ja täällä sitä ollaan edelleen.
Nykyään aina oletetaan, että ihmisellä on aivokemiassa jotain vikaa, kun masentaa ja haluaa lopettaa kaiken. Mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta, että elämäntilanne vaikuttaa todella paljon. Yksinäisyys, velat, kaikenlaiset muut vastoinkäymiset voivat viedä jalat alta terveeltäkin ihmiseltä.
Pilleri ei auta, kun ulosottomies hengittää niskaan ja tiedät, että saatat koska tahansa päätyä sillan alle.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kuolla tuossa muutama vuosi sitten (ei-itseaiheutettujen) taloudellisten ongelmien vuoksi.
Lääkärit ja psykiatri tyrkyttivät sen jälkeen ties mitä mielialalääkettä, mutta en huolinut, kun tiesin, että ongelmat johtuivat vain rahasta - tai pikemminkin sen puutteesta. Sanoinkin heille joka kerta, että iske vähintään miljoona euroa tähän käteen, niin et näe minua terapiassa enää ikinä.
Sain sitten yllättävää apua täysin odottamattomasta suunnasta ja taloustilanteeni kohentui siedettäväksi, ja täällä sitä ollaan edelleen.
Nykyään aina oletetaan, että ihmisellä on aivokemiassa jotain vikaa, kun masentaa ja haluaa lopettaa kaiken. Mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta, että elämäntilanne vaikuttaa todella paljon. Yksinäisyys, velat, kaikenlaiset muut vastoinkäymiset voivat viedä jalat alta terveeltäkin ihmiseltä.
Pilleri ei auta, kun ulosottomies hengittää niskaan ja tiedät, että saatat koska tahansa päätyä sillan alle.
Kyllä. Elämäntilanne, sairaudet, taloushuolet. Yksinäisyys. Niihin ei terapia ja lääkkeet tehoa.
Minä jaksan kyllä jouluun, mutta todella toivon, että seuraava vuosi on viimeinen.
Kun nyt lähdet tälle tielle, että itse oppisit itsestäsi, niin mieti miksi pitäisi toimia toisten halujen mukaan. Jos tiedät että jokin ei sovi, voi sellaisen aina irrotella itsestään.
Onnea matkaan.
No siis loppupeleissähän sulla on kaikki valta omaan elämääsi, saat päättää sen jos haluat.
Vedä ittes kiikkuun äläkä ruikuta.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kuolla tuossa muutama vuosi sitten (ei-itseaiheutettujen) taloudellisten ongelmien vuoksi.
Lääkärit ja psykiatri tyrkyttivät sen jälkeen ties mitä mielialalääkettä, mutta en huolinut, kun tiesin, että ongelmat johtuivat vain rahasta - tai pikemminkin sen puutteesta. Sanoinkin heille joka kerta, että iske vähintään miljoona euroa tähän käteen, niin et näe minua terapiassa enää ikinä.
Sain sitten yllättävää apua täysin odottamattomasta suunnasta ja taloustilanteeni kohentui siedettäväksi, ja täällä sitä ollaan edelleen.
Nykyään aina oletetaan, että ihmisellä on aivokemiassa jotain vikaa, kun masentaa ja haluaa lopettaa kaiken. Mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta, että elämäntilanne vaikuttaa todella paljon. Yksinäisyys, velat, kaikenlaiset muut vastoinkäymiset voivat viedä jalat alta terveeltäkin ihmiseltä.
Pilleri ei auta, kun ulosottomies hengittää niskaan ja tiedät, että saatat koska tahansa päätyä sillan alle.
Onpa reilua ilmoittaa terveydenhuollon ammattilaisille, jotka yrittävät sinua auttaa, että heidän tulisi jostain repäistä sulle "miljoona euroa". Se ei ole heidän tehtävänsä. Omasta palkastako heidän pitäisi rahaa antaa vai miten ajattelit?
Eikö kannattaisi hoitaa syytä eikä lääkitä oireita? Miksi olet masentunut?
Semmosta se on. Kannattaa varmaan ilmoittaa sukulaisille, etteivät turhaan osta sinulle lahjoja.