Olen huomannut, että monille naisille on tyypillistä omaksua pettävää/hyväksikäyttävää/väkivaltaista mieskumppania kohtaan sellainen asenne, että "Se oli ennen erilainen"

Toimii myös toiseen suuntaan eli usein kuvitellaan, että ei-niin-hyvästäkin tulee suorastaan loistava ja oman maun mukainen kunhan vaan vartoo, että se älyää muuttua sellaiseksi.

Miksi sen toisen pitäisi aina muuttua? Miksi itse ei voi muuttua sellaiseksi jolle se kaikki toisessa nykyisellään ärsyttävä onkin aivan fine?

Viisainta toki on etsiä jo alkujaan sellainen joka on mieleinen ja nauttia siitä onnesta niin kauan kuin sitä kestää. Kenenkään ei pidä olla se, johon joku tyytyy vaan jokaisella on oikeus kelvata just sellaisena kuin on tai sitten olla kelpaamatta ihan kokonaan. Ihan kamala ajatuskin olla parisuhteessa, jossa pitäisi olla parempi/erilainen kuin mitä oikeasti on eikä koskaan tuntisi olevansa (riittävän) hyvä omana itsenään. Mitä sellaisella suhteella edes tekee?

N43