Lue keskustelun säännöt.
Lapsen haku päiväkodista ja itku
13.12.2019 |
Meillä pikkuiset ovat aloittamassa vuoden alusta päiväkodin. Kovasti jännittää oma pärjäämisen kun pitkän hoitovapaan jälkeen uusi elämän tilanne alkaa.
Aina sanotaan että vaikka lapsi jää itkemään, itke itse autossa. Mites sitten kun menee hakemaan lapsia ja minulla meinaa tulla onnen kyyneleet kun taas nähdään. Onko huono siinäkin tilanteessa itkeä lapsen nähden, vaikka kyse on onnen kyynelistä? Antaako sekin lapselle väärää kuvaa hoitopaikasta?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tää aloitus voi olla totta! Repesin😂
Töihin ku olisit jo. V*tuttaa kaltaisesi työnantajan massin tuhlaajat.
Tää oli hyvä. Äiti aina odottaa kyyneleet silmissä päiväkodin ovella ottamassa pieniä pilttejään avosylin vastaan, kun on heidät viimeksi joku 8 tuntia sitten nähnyt :'D
Mitä jos isä hoitaisi ne viemiset ja hakemiset? : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luoja, miten pärjäät sit ku lapses muuttaa pois kotoonta? Itket, etkä päästä?
Oletko hyvin herkkä ap? Se selittäisi, että tällainen on kyllä tiukka paikka hyvin herkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ihan oikeasti ole noin dramaattista.
Muakin naurattaa kuollakseni, vaikka oon kotona hoitanut omani. 😄😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ihan oikeasti ole noin dramaattista.
Kyllä taaperon pitää oppia tavoille https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/22a7cc8e-7458-49e2-ba5a-1bc5ed651240
Siis miten täällä on noin tunteettomia kommentteja.
AP:lle, ymmärrän sua, ihmiset on erilaisia ja ilmaisee tunteitaan eri tavoin. Itseäni ei ole noutaessa ikinä itkettänyt, mutta ymmärrän että niinkin voi käydä.
Varmaan haitallisuus riippuu itkusi runsaudesta. Jos vähän silmät kostuu, niin eihän se mitään haittaa. Tottakai saat olla iloinen lapsesi nähdessäsi.
Mutta jos kovin dramaattisesti nyyhkit, niin ehkä se voi hämmentää lasta. Tärkeää mielestäni olisi, että hoitopäivästä tulisi lapselle ihan normaali juttu, jota ei tarvitse jännittää, eikä äiti tai isäkään jännitä. Etkä siis ikään kuin tule "pelastamaan" lasta kamalata paikasta, vaan asenne kannattaisi ottaa että kivasta paikasta haet lapset kotiin viettämään kivaa koti-iltaa. Lapsille on helpointa, kun hoitopäivä on ihan normaali juttu, johon ei liity dramatiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaa. Että äiti on noin kiinni lapsissaan että muutaman tunnin eron jälkeen tulee liikutuksen itku. Pakostakin tulee mieleen että tämmöinen ihminen elää lasten kautta ja haluaa jotta lapset on riippuvaisia äidistään. No, oli multa nyt aika raju johtopäätös mutta kun oon tämmösiä tapauksia nähnyt.
Huomaa taas kommenteista, että monen ihmisen tunnekasvatus on mennyt pieleen ja on vähän patoumia. Varmaan juuri tunteettomilta vanhemmilta malliopittua. Lopputuloksena henkisesti tasapainottomia aikuisia, jotka ivallisesti huutelevat toisille ja usein vielä julistautuvat veloiksi 🙄
Ymmärrän tunteesi. Olen sitä mieltä, että hakiessa voit näyttää tunteesi rehellisesti, kunhan siellä onnenkyynelten joukossa myös hymyilet siitä onnesta. Näyttämällä tunteita muutenkin aidosti, kasvatat myös tasapainoisia lapsia, jotka rohkeasti näyttävät tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän noita vollottavia äitejä on aina mm. ensimmäisenä koulupäivänä koulun pihalla. Kannattaisikohan sitä erossa oloa treenata vaikka lapsen yökyläilyllä isovanhempien tai kavereiden luona, tms?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita vollottavia äitejä on aina mm. ensimmäisenä koulupäivänä koulun pihalla. Kannattaisikohan sitä erossa oloa treenata vaikka lapsen yökyläilyllä isovanhempien tai kavereiden luona, tms?
Se ei johdu eroahdistuksesta, vaan liikutuksesta, että se oma pieni lapsi on jo iso koululainen.
Minä olen tunteellinen äiti ja näytän _positiiviset_tunteet vahvasti - en siis saa mitään huuto- tai raivokohtauksia, mutta esimerkiksi lasteni esiintymiset joulujuhlissa saivat minut liikuttumaan kyyneliin, rakkaudesta ja ylpeydestä.
No kyllä sä aikuisena ihmisenä pystyt hillitsemään itsesi, älä lataa liikaa tunteita siihen.