Painajaiset on hirveitä

Joskus itsellä on ollut unihalvauksia, joissa tuntuu juuri hengitys salpaantuvan eikä pysty liikkumaan. Luulee olevansa jo täysin hereillä mutta silti painajaismaisia asioita sekoittuu todellisuuteen. Voi olla aistiharhoja tai tunne jonkin pahan läsnäolosta. Nämä on tosi outoja ja pelottavia kokemuksia, joiden olemassaoloa tuskin suostuisi uskomaan, jos ei olisi itse kokenut.

Tavallisesti unihalvauksia ja muutenkin painajaisia on tullut erityisen stressaavissa elämäntilanteissa (muutto, opiskelut, työstressi, läheisen kuolema, raskaus, muu iso elämänmuutos). Ei niitä oikein estämään pysty, mutta oma asenne auttaa: tää nyt oli taas tälläinen uni, ei pidä ottaa vakavasti, kaikkea se alitajunta keksiikin. Ajattelen, että painajaiset/unihalvaukset ovat mielen tapa viestiä siitä, että nyt on aika ottaa rennommin. Painajaiset ovat myös aina helpottaneet samalla kun elämäntilanne on tasoittunut.

Näin toissayönä unta päälle hyökkäävistä lepakoista. Unessa oli ruotsinkielinen selostus. Fladdermyyssit vaan lenteli. Heräsin siihen että yritän huitoa niitä pois naamalta.

Jäin miettimään että miten unen selostaja pystyi puhumaan täydellistä riikinruotsia, vaikka oma ruotsini on aika tönkköä.

Ap, onko sinulla hirveän pehmeä patja? Itselläni tulee tuo tukehtumisen tunne, jos patja on liian pehmeä ja selkä menee pyöreäksi nukkuessa.

Kuuntele rauhallista meditointi musiikkia nukkumaan mennessä ja jätä taustalle soimaan koko yöksi. Vältä myös väkivaltaisia tv ohjelmia nukkumaan mennessä. https://www.youtube.com/watch?v=D0HCjDcsRjI

Mulla oli pari viikkoa taas kerran niin eläviä karmeita unia että jo siksi piti ryypätä. Viime yö oli siitä hyvä etten ainakaan muista mitään unia. Niissä toden tuntuisissa painajaisissa kaverini löi yhtä miestä. Löi tarkoituksella tajuttomaksi ja ampui sen. Mun piti lähteä mukaan upottamaan se ruumis mereen.

Hyi helv mulla meni toista tuntia saada uudestaan unta kun tuosta ruumis keikasta heräsin. Yhtenä yönä heräsin paniikissa kun talo oli muka tulessa. Herätessä tunsin vielä savun hajun. Pakko oli kiertää kaikki paikat ja kello oli jo 6 aamulla niin silloin en edes yrittänyt turhaan nukkua lisää. 

Pahinta omissa painajaisissa on se toden tuntoisuus. Kuten tuossa missä kaverini tappoi. Siinä kieltäydyin osallistumasta siihen tappoon. Menin vähän matkan päähän pusikon taakse piiloon ja näin sieltä lyönnin. Sitten kuului pamaus. Kaverini naama valkoisena sanoi että meidän on pakko upottaa tuo. Osoitti sillä asella ruumista ja mun katse lähinnä näki sen aseen. Tilanne tuntui että autatko vai...?