Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa :( olen nuori mutta terveyteni on ihan pilalla
10.12.2019 |
Täytin juuri 24, ja synttärilahjaksi tuli epäily uniapneasta. Itkettää. Ennestään löytyy jo migreeni, pari vuotta sitten diagnosoitu keliakia vaikka vatsaoireita on ollut pahenevasti jo teinistä asti, refluksi, jatkuvat peräpukamat, jalan murtamisesta tulleet ajoittaiset jalkakivut jos kävelen liian kovaa liian pitkään ja ilmeisesti kuntosalilta pari kuukautta sitten tarttunut sitkeä jalkasilsa joka alkaa helpottaa vasta nyt. Ainiin, ja tinnitus.
Tässä iässä pitäisi nauttia elämästä eikä stressata kipuja ja vaivoja, mutta tuntuu että suuri osa energiastani menee kaiken välttelyyn ja oireiden hoitoon. Olen niin väsynyt. Eniten tässä ahdistaa se että pelkään etten tule ikinä löytämään ketään, sillä kuka nyt jaksaisi katsella kaikkia ongelmiani kovinkaan pitkään.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet ylipainoinen niin laihduta. Pienet on nuo murheet.
Hoida pääsi kuntoon, niin sen jälkeen muutkin asiat alkavat näyttää valoisammilta. Tuohon saumaan sinun ei kannata edes ajatella mitään parisuhdetta.
M kirjoitti:
Höpö höpö, ei kuulosta mitenkään pahalta.
Odota vaan kun olet 40v.
Mit sitten tapahtuu? Olen pian 46 vuotias ja terve kuin pukki + kuntoni on priima. Isäni on 78 vuotias ja varmasti paremmassa kunnossa kuin valtaosa viisikymppisistä miehistä.
Hei sulla on nyt joku huono kierre menossa. Itsellä oli reilu vuosi sitten samat fiilikset kun minua riivasi migreenit, ja erilaiset kivut. Menin ihan itkuisena lääkärille ja hän oli aivan ihana. Hän sanoi että nyt tutkitaan ja laitetaan lääkitykset kuntoon. Kun sain kunnollisen migreenilääkeen ja pitkäkestoisen kipulääkeen sekä nivelrikkolääkkeen, aloin nukkua paremmin ja pääsin tekemään kävelylenkkejä. Uni ja ulkoilu on ratkaisevan tärkeitä ihmiselle. Etsi kiva lääkäri joka auttaa sinut alkuun. Asia kerrallaan. Noita närästyksiä ja jalkasilsoja elämässä tulee ja menee. Yritä suhtautua armollisesti niihin. Hae apua ainakin pahimpiin vaivoihin
Toivottavasti kohta jo helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ylipainoinen niin laihduta. Pienet on nuo murheet.
En ole ylipainoinen, päinvastoin, alan laihtua helposti liikaa jos en pidä säännöllistä ruokailurytmiä yllä. Ap
"Eniten tässä ahdistaa se että pelkään etten tule ikinä löytämään ketään, sillä kuka nyt jaksaisi katsella kaikkia ongelmiani kovinkaan pitkään."
Sanoisin että päinvastoin jonkun tapaaminen voisi tehdä sinulle hyvää. Et ehtisi elää niin paljon vain omien vaivojesi ympärillä. Vaikka vaivasi eivät ole psykosomaattisia, omalla mielialalla ja asenteella on todella iso vaikutus siihen kuinka vaikeina oireet kokee ja kuinka paljon niistä kärsii.
Eli rohkeasti vain ihmisiä tapaamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Höpö höpö, ei kuulosta mitenkään pahalta.
Odota vaan kun olet 40v.Mit sitten tapahtuu? Olen pian 46 vuotias ja terve kuin pukki + kuntoni on priima. Isäni on 78 vuotias ja varmasti paremmassa kunnossa kuin valtaosa viisikymppisistä miehistä.
Mulla ainakin selkä vaivaa enemmän (paskottu nuorempana), työtapaturmassa telottu käsi, olkapäät kipeät rakempien päivien jälkeen, samoin kylmä saa todella kankeaksi ja paikat jumiin.
Vuosien rankat työt ja viime kesän rakennustyöt kotona ja nyt on jotenkin todella väsynyt olo ja vuosi toisensa jälkeen pimeä vuodenaika tuntuu rankemmalta.
Maha kasvaa ym. Kun ei jaksa lähteä lenkillekään.
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Höpö höpö, ei kuulosta mitenkään pahalta.
Odota vaan kun olet 40v.Mit sitten tapahtuu? Olen pian 46 vuotias ja terve kuin pukki + kuntoni on priima. Isäni on 78 vuotias ja varmasti paremmassa kunnossa kuin valtaosa viisikymppisistä miehistä.
Minä 65 ja myös terve kuin pukki. Tosin olen aina ulkoillut paljon ja syönyt terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja. Ymmärrän, että nuo sairaudet tuntuvat tosi raskailta. Krooniseen sairauteen sairastuminen on aina kriisi. Sun pitää vain nyt odottaa, että se menee ohi ja keskittyä sitten oman elämänlaatusi parantamiseen. Ole iloinen, että sairauksiisi saa hoitoa! Vielä muutama vuosikymmen sitten et olisi saanut. Osa noista sairauksistasi on sellaisia, johon päivittäinen elämänlaatu vaikuttaa tosi paljon. Keskity siis itsesi hoitamiseen.
Mulla on yksi nuori kaveri, jolla on lupus ja sen lisäksi joukko muita kroonisia sairauksia. Hän on sairauksistaan huolimatta aktiivinen eikä anna niiden rajoittaa itseään. Mä ymmärrän, että vertaaminen on ärsyttävää, koska sairastuminen on aina henkilökohtainen kriisi, ja ihan varmasti tämä kaveri on monesti epätoivoinen ja miettii, miksi juuri minä olen saanut nämä sairaudet ja miksi niitä tulee koko ajan lisää (hänellä epäillään toistakin autoimmuunisairautta). Mutta et sinä ole yhtä kuin ne sairautesi, paitsi jos annat itse niiden määritellä sen, kuka olet.
Kyllä, saat surra terveyttäsi. Mutta valmistaudu lopettamaan se sureminen ja hyväksymään sairautesi. Koska se auttaa sua elämään elämääsi. Krooniset sairaudet eivät ole mikään este seurustelulle, vaikka ymmärrän, että susta nyt siltä tuntuukin. Mä suosittelen avoimuutta sairauksista. Ei tarvitse kertoa kaikkia yksityiskohtia, mutta niistä voi puhua ihan normaalisti keskustelun yhteydessä. Voit mainita esim. käyttäväsi c-pap-laitetta. Siinä ei ole mitään noloa – paitsi jos annat sen muotoutua mielessäsi sellaiseksi.
Tsemppiä. Sinulla on vaikeampi elämäntilanne kuin monella muulla ikäiselläsi, mutta vaikeudet voivat myös vaikuttaa positiivisesti. Voit kasvaa esim. ymmärtävämmäksi ja empaattisemmaksi, kun tiedät, miltä krooninen sairaus tuntuu.
Mikä on siis isoin ongelmasi mielestäsi? Tinnitus on tietenkin tosi tylsä, mutta sen kanssa pärjää. Migreenin kanssa pärjää, uniapnean kanssa pärjää, kun on valmis itse hieman vaivautumaan. Masennusta et ole edes yrittänyt hoitaa, joten hoida se nyt.
Höpö höpö, ei kuulosta mitenkään pahalta.
Odota vaan kun olet 40v.