Listataan matkaoppaiden ärsyttävimmöt piirteet

Ainakin turkin matkaoppaat ei osaa turkin kieltä ja espanjan ei osaa espanjaa mikä on melko huvittavaa.

Tauoton puhuminen, esim. Keski-Euroopan kiertomatkalla opas luki ääneen kirjaa, kun ei keksinyt muuta kälätettävää.

Asioiden kertominen jälkeenpäin, "ai niin, huomasitteko puoli tuntia sitten sellaisen mielenkiintoisen rakennuksen, tulipa nyt mieleeni kertoa siitä"...

Informaation pakkotuputtaminen vapaa-aikana. Esim. kahvilassa alkaa kaverille selittää kyseisen kaupungin nähtävyyksistä ja kaupoista, vaikka kaveri yrittää ilmeellään viestiä, että joo, mä asun tossa naapurikylässä, että oon viimeiset 20 vuotta käynyt täällä viikoittain ruokaostoksilla, eli ei paljon kiinnosta sun agressiivinen selostuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Informaation pakkotuputtaminen vapaa-aikana. Esim. kahvilassa alkaa kaverille selittää kyseisen kaupungin nähtävyyksistä ja kaupoista, vaikka kaveri yrittää ilmeellään viestiä, että joo, mä asun tossa naapurikylässä, että oon viimeiset 20 vuotta käynyt täällä viikoittain ruokaostoksilla, eli ei paljon kiinnosta sun agressiivinen selostuksesi.

Haluaisinpa nähdä sen naamapantomiimin, jolla kaiken tuon saa esitetyksi. :)

Tippien kerjuu. Siis ok toki tipata jos haluaa, mutta kun vartavasten muistutellaan että tippiä jätettäis.

Se geneerin puhetapa, mikä on matkaoppaille tyyppilstä. Opetetaankohan se opas-koulussa? 

Ei nyt niinkään matkaoppaan piirre, mutta kerran kyllä ärsytti kun oltiin kiertueella, jossa opas selitti vuoronperään englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi. Oltaisiin siis haluttu vain tuo englanninkielinen opastus ja missään ei mainittu että olisi muitakin kieliä samalla kiertueella. Oli kyllä tosi sekavaa kun kieli vaihtui koko ajan ja bussillakin kun ajettiin jonkin nähtävyyden ohitse niin ei kyllä varmasti ehtinyt selittää kunnolla kaikilla kielillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt niinkään matkaoppaan piirre, mutta kerran kyllä ärsytti kun oltiin kiertueella, jossa opas selitti vuoronperään englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi. Oltaisiin siis haluttu vain tuo englanninkielinen opastus ja missään ei mainittu että olisi muitakin kieliä samalla kiertueella. Oli kyllä tosi sekavaa kun kieli vaihtui koko ajan ja bussillakin kun ajettiin jonkin nähtävyyden ohitse niin ei kyllä varmasti ehtinyt selittää kunnolla kaikilla kielillä.

Joskus oli selostamine suomiryhmälle suomeksi, mutta koska joukkoon oli eksynyt yksi ulkomaalainen niin eikös sitten selostus käännetty englanniksi. Vaikka minulla englanti taipuukin niin kävi hieman sääliksi niitä iäkkäämpiä, joille joku sitten (amatööri)tulkkasi suomeksi.

Minussa ärsyttävintä varmaan oli se, että jouduin muiden pitkiä matkoja asiakkaiden kanssa kulkevien oppaiden lailla tekemään satayksi erilaista asiaa, joista vähiten tärkeä - työnantajan mielestä - oli asiakaspalvelu.

Kuljettaja-opas -tiimissä kuljettaja hoiti ajamisen ja ilmoitti oppaalle, että kohta ollaan taas nähtävyyksien äärellä. Kaupunkikiertoajelut pidettiin reippaasti silloin, kun kaupunki oli kohdalla, ja muut ajat opas tilasi ruokaa ja alkoholijuomia, laski kassaa, keitti kahvia, soitteli asiakkaiden kadottamien tavaroiden perään, kokkasi välipaloja, soitteli hotelliin etukäteen, tarjoili, otti varauksia erilaisiin tapahtumiin, etsi valokuvausretkilleen harhautuneita asiakkaita takaisin kyytiin, kiisteli pääkonttorin neronleimauseksperttien kanssa, varmisteli asiakkaiden erikoistoivomuksia, kuumensi nakkeja, järjesteli täydennystä ruoka- ja juomavarastoihin ex tempore -ohikulkupisteistä, järjesteli asiakkaille ylimääräistä nähtävää erilaisten pakkotilanteiden selvittelyn ajaksi, juoksi hakemassa muonatäydennystä, osallistui bussin moottorin huoltotoimenpiteisiin, etsi ylimääräisiä hyttejä ja hotellihuoneita ylibuukatuista majoituslaitoksista, siivosi asiakkaiden jälkiä, teki jatkuvia laskelmia ja arvioita ja loppumatkasta vielä yksityiskohtaisen yhteenvedon kaikesta tapahtuneesta.

Kaikkea tätä piti hoitaa nimenomaan silloin, kun asiakkaat olivat kyydissä. Muina aikoina selviteltiin kaikenlaisia epäkohtia ja tulkattiin niin maan penteleesti ja siivottiin bussi kuskin kaverina. Käytännössä kaikki paitsi 2-6 nukkumiseen varattua tuntia koko 8-12 päivän mittaisten reissujen ajan tehtiin töitä. Mikrofonin piteleminen jäi valitettavan vähiin.

Oppaita on monenlaisia, mutta minun aikoinani pitkillä reissuilla meno oli tällaista. Asiakkaita ärsytti alkumatkasta, mutta parissa päivässä he näkivät, mihin oppaan aika meni ja miksi. Palaute oppaan ja kuljettajan työstä oli keskimäärin erinomaista, mutta palaute matkanjärjestäjälle kipakkaa.

Harva opas tarjoaa huonoa palvelua omasta halustaan. On toki olemassa huonojakin oppaita, mutta yhden perusteella ei kannata yleistää.

Se lässyttävä puhetyyli (puhutaan kuin lapselle) ja tyhmät vitsit. 

Se että ollaan kohdeoppaita, muttei tunneta kohdetta kuitenkaan ollenkaan.

Kun kysyt mestoja missä olis kiva käydä, saat papukaijamaisen luettelon paikoista jotka on jo esitelty paperilippusessa. No shit Sherlock, osaan mä ne sieltä itsekin lukea.

Ethän sä voi muita paikkoja kertoa, kun tunnet alueen varmaan huonommin kuin päivä sitten tullut turisti...

up

Bussiretkellä ei saanut kommentoida oman perheen kesken ollenkaan esim. nähtävyyksiä. Opas puhui bussissa mikkiin, mutta jos joku matkustajista avasi suunsa, opas hyssytteli mikkiin ja kaikkien piti hiljaa kuunnella hänen selostustaan. Matkustajat vähän ihmeissään, kukaan ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi mekastanut opastuksen päälle. Matkustaja: ''Onpa hien..'' Opas: ''SHHHH, minä puhun nyt!''

Opas oli suurenpiirtein vain retkien myymistä varten. Kun suomalainen, iäkkäämpi ihminen sai sairaskohtauksen, ei osata toimia. Kun tällaisessa tapauksessa soitetaan oppaiden päivystävään numeroon, niin ei apua saada.

"Tervetuloa tänne meille Malagaan. Toivotan teille oikein ihanaa lomaa!" "Nyt on lomaviikkonne päättynyt, tervetuloa uudestaan!"

Vähän pikkumaista tuosta ärsyyntyä mutta oletus että turistilennolla tullaan ujosti vähän kastamaan varpaita suuressa maailmassa ja viikon päästä lähdetään pakollisten tuliaisten kanssa takaisin, sopii paremmin 70-luvulle kuin nykypäivään.