Parisuhde umpisolmussa.

Olen (mies 47v) seurustellut avopuolisoni (nainen 32v) kanssa 3v, joista vajaa 2v avoliitossa. Suhteen alusta asti, puolisollani on ollut polyamorisia piirteitä, joita hän ei ole salannut. Molemmat ovat tehneet kompromisseja mutta nyt pikkujouluissa hän rikkoi sovitut rajat räikeästi (Ryhmäseksi nais ja miespuolisen kollegan kanssa). Alkoholilla oli osuutta asiaan ja aiemmat pienet lipsahdukset ovat myös tapahtuneet päihtyneenä. Hänen juomisestaan on riidelty myös mutta yleisesti tavat ovat siistiytyneet viimeisen puolen vuoden aikana.

Viikon keskustelujen jälkeen hän ilmoitti haluavansa erota, jotta voisi ennen sitoutumista perheen perustamiseen kokea vielä seksuaalisuuttaan monin eri tavoin (mm. naiset, bdsm, ryhmä, jne) osasta hänellä on jo aiempaa kokemusta. Itse edustan perinteisempää parisuhdekäsitystä ja olen ollut valmis joustamaan. Minulle olisi kuitenkin tärkeää, että ne seksuaaliset kokeilut olisivat meille yhteisiä. Hän haluaa kokea ne yksin, tai muiden kanssa. Ei näe minua niissä osallisena.

Molemmat rakastamme toisiamme mutta tämä kaipuu vapauteen ja täysin avoimeen suhteeseen on suurempi kuin kaikki se hyvä mitä meillä on (läheisyyttä, hellyyttä, seksi tyydyttää molempia, viihdymme toistemme kanssa jne..). Vain tämä yksi asia erottaa meitä lujasti. Hän tiedostaa itsekin, että useimpien ulkopuolisten ja hänen oman perheensäkin näkökulmasta, on tekemässä ns. väärää valintaa jättämällä minut. Meillä on keskenämme ollut aina hyvä keskusteluyhteys mutta tämän asian suhteen olemme ratkaisujen suhteen umpikujassa. Tai hän on siis nyt päättänyt, että ainoa mahdollisuus on ero. Itse olen tarjonnut vastaantuloa ja vapautta aiempaa enemmän mutta hänelle kelpaa vain täysi vapaus toteuttaa seksuaalisuuttaan miten haluaa, ja kenen tahansa kanssa!

Taistelenko turhaan vääjäämätöntä vastaan vai olisiko jotain millä pääsisimme vielä yhdessä eteenpäin? Kuten sanoin, molemminpuolinen rakkaus on yhä vahva.