Miten toimitte sellaisissa perheissä joissa toinen kuuluu kirkkoon

Ei ole mikään mielipideasia. Jos lapsi kuuluu kirkkoon, hänen on lain mukaan valittava uskonnontunnit ja Et silloin jos ei kuulu kirkkoon. Tyttäreni olisi halunnut yli-innostuneen uskonnonopen takia elämänkatsomustunneille. Reksi selvitti asiaa, ja pahoitteli, ettei tähän ole mahdollisuutta eroamatta kirkosta.

Toki niinpäin saa valita, että käy uskonnontinneilla, vaikka ei kuulu kirkkoon.

Mun lasta ei kastettaisi missään nimessä, jos sellaisen saisin. Niin meillä tomittaisiin. Mies kuuluu kirkkoon, minä en.

Mape112 kirjoitti:

Toki niinpäin saa valita, että käy uskonnontinneilla, vaikka ei kuulu kirkkoon.

Meillä juuri noin. Mä halusin että lasta ei kasteta mutta kompromissina suostuin siihen että osallistuu uskonnonopetukseen ( kun tuossa itselleni tärkeämmässä asiassa mun toive ratkaisi).

Kirkkoon kuuluminen ja kuulumattomuus ei vaikuta mitenkään ihmisen omaan uskonnollisuuteen.

Voi uskoa täysin Jumalaan ja hänen opetuksiinsa, mutta ei halua kuulua kirkkoon.

Yksi kirkkoon kuulumattomuus syy on, kirkollisvero.  Senkin rahan voi käyttää elämiseen.

Meillä toinen lapsi on käynyt uskonnon tunneilla ja toinen et:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Kirkkoon kuuluminen ja kuulumattomuus ei vaikuta mitenkään ihmisen omaan uskonnollisuuteen.

Voi uskoa täysin Jumalaan ja hänen opetuksiinsa, mutta ei halua kuulua kirkkoon.

Yksi kirkkoon kuulumattomuus syy on, kirkollisvero.  Senkin rahan voi käyttää elämiseen.

Niin? Ei kukaan tuota kysynyt.

Meillä on niin, että minä en kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu. Minä olen kuitenkin omalla tavallani uskovainen, mies ei edes pidä uskonnollisuudesta. Lapset kastettiin, kuuluivat kirkkoon isänsä ohella ja kävivät uskonnonopetuksessa. Jokaisesta kasvoi ateisti ja ovat eronneet kirkosta. 

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Miten tuo katsomusaineen vaihto käytännössä toteutuu, kun silloinhan oppilas ei suorita kummassakaan oppiaineessa koko peruskoulun oppimäärää? Ja kun opetuksessa kuitenkin rakennetaan vanhan pohjalle, niin millaista on aloittaa uskonto jos ekat 5 vuotta pohjia puuttuu? Mietin oma lehmä ojassa että jos omat et:ssä olevat lapset haluaa rippikesänä kasteen ja konfirmaation, niin sittenkö ne yhden vuoden käy uskontoa? Kuulostaa hullulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Miten tuo katsomusaineen vaihto käytännössä toteutuu, kun silloinhan oppilas ei suorita kummassakaan oppiaineessa koko peruskoulun oppimäärää? Ja kun opetuksessa kuitenkin rakennetaan vanhan pohjalle, niin millaista on aloittaa uskonto jos ekat 5 vuotta pohjia puuttuu? Mietin oma lehmä ojassa että jos omat et:ssä olevat lapset haluaa rippikesänä kasteen ja konfirmaation, niin sittenkö ne yhden vuoden käy uskontoa? Kuulostaa hullulta.

Ei meillä tuo siirtyminen ollut kyllä mikään ongelma. Toki lapset hyviä koulussa ja muutenkin koulun kautta saatavaa yleissivistystä laajempi osaaminen on aina ollut itsestäänselvyys. Ei noissa aineissa voi oikein jälkeen jäädä.

Meillä mies kuuluu kirkkoon (tavan vuoksi, haluaa pysynä kummina sukulaislapsille) ja minä olen eronnut kirkosta heti 16-vuotiaana ja sillä tiellä pysynyt.

Lapsemme eivät kuulu kirkkoon ja käyvät täten et-tunneilla. Tästä ei tarvinnut edes keskustella, vaan oli meille itsestäänselvä asia.

Minä en kuulunut kirkkoon, mies kuuluu. Päätimme, että lapsi saa vanhempana itse päättää, haluaako liittyä johonkin uskontokuntaan vai ei. Sama asia pätee koulumaailmassa. Saa itse valita, meneekö uskonnontunneille vai elämänkatsomuksen tunneille. Jos siis uskonnontunnit silloin vielä ovat opetuksessa.

Itse ole liittymässä takaisin, enkä edelleenkään näe syytä, miksi lapsen pitäisi tunnustaa uskontoaan yhtään mihinkään, kun ei uskonnoista mitään tiedä. Keskustellaan aiheesta sitten, kun lapsi alkaa kyselemään enemmän. Ja sekin mennään enemmän historian kautta, moraalikysymyksiä ei tarvitse ratkoa korkeamman voiman avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Miten tuo katsomusaineen vaihto käytännössä toteutuu, kun silloinhan oppilas ei suorita kummassakaan oppiaineessa koko peruskoulun oppimäärää? Ja kun opetuksessa kuitenkin rakennetaan vanhan pohjalle, niin millaista on aloittaa uskonto jos ekat 5 vuotta pohjia puuttuu? Mietin oma lehmä ojassa että jos omat et:ssä olevat lapset haluaa rippikesänä kasteen ja konfirmaation, niin sittenkö ne yhden vuoden käy uskontoa? Kuulostaa hullulta.

Ei meillä tuo siirtyminen ollut kyllä mikään ongelma. Toki lapset hyviä koulussa ja muutenkin koulun kautta saatavaa yleissivistystä laajempi osaaminen on aina ollut itsestäänselvyys. Ei noissa aineissa voi oikein jälkeen jäädä.

Mitä siinä uskonnossa tehdään koko alakoulu jos ei voi jäädä jälkeen / puuttua pohja? Tietääkö joku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Miten tuo katsomusaineen vaihto käytännössä toteutuu, kun silloinhan oppilas ei suorita kummassakaan oppiaineessa koko peruskoulun oppimäärää? Ja kun opetuksessa kuitenkin rakennetaan vanhan pohjalle, niin millaista on aloittaa uskonto jos ekat 5 vuotta pohjia puuttuu? Mietin oma lehmä ojassa että jos omat et:ssä olevat lapset haluaa rippikesänä kasteen ja konfirmaation, niin sittenkö ne yhden vuoden käy uskontoa? Kuulostaa hullulta.

Ei meillä tuo siirtyminen ollut kyllä mikään ongelma. Toki lapset hyviä koulussa ja muutenkin koulun kautta saatavaa yleissivistystä laajempi osaaminen on aina ollut itsestäänselvyys. Ei noissa aineissa voi oikein jälkeen jäädä.

Mitä siinä uskonnossa tehdään koko alakoulu jos ei voi jäädä jälkeen / puuttua pohja? Tietääkö joku?

Mitähän me tehtiin. Askarreltiin, kuunneltiin tarinoita esimerkiksi nooan arkista, laulettiin uskonnollisia lastenlauluja, kaiketi. En oikein muista, en vihannut, en rakastanut. 90-2000-luvuilla näin. Vasta 7. luokalla oli mielenkiintoiset uskonnontunnit, kun puhuttiin maailmanuskonnoista. 8. ja 9. luokilla keskityttiin taas Jeesuksen elämään. Itse erosin 15-vuotiaana kirkosta, mutta kävin käytännönsyistä uskonnontunnit loppuun ja viimeinen vuosi olikin ihan mielenkiintoista pohdintaa, kun uskonnonope ei ollut mikään hihhulisaarnaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovimme jo etukäteen ettei lapsia kastetta, ja osallisuvat alkuun et:n opetukseen, vaihtavat uskontoon jos haluavat. Jumalasta on puhuttu kotona kritiikittä ja isä on opettanut lapsille iltarukoukset. Esikoinen vaihtoi omasta tahdostaan uskonnonopetuksen 6 luokalla, kävi riparin ja kastettiin ennen konfirmaatiota.

Miten tuo katsomusaineen vaihto käytännössä toteutuu, kun silloinhan oppilas ei suorita kummassakaan oppiaineessa koko peruskoulun oppimäärää? Ja kun opetuksessa kuitenkin rakennetaan vanhan pohjalle, niin millaista on aloittaa uskonto jos ekat 5 vuotta pohjia puuttuu? Mietin oma lehmä ojassa että jos omat et:ssä olevat lapset haluaa rippikesänä kasteen ja konfirmaation, niin sittenkö ne yhden vuoden käy uskontoa? Kuulostaa hullulta.

Ei meillä tuo siirtyminen ollut kyllä mikään ongelma. Toki lapset hyviä koulussa ja muutenkin koulun kautta saatavaa yleissivistystä laajempi osaaminen on aina ollut itsestäänselvyys. Ei noissa aineissa voi oikein jälkeen jäädä.

Mitä siinä uskonnossa tehdään koko alakoulu jos ei voi jäädä jälkeen / puuttua pohja? Tietääkö joku?

Eikö siellä oo vaan jotain raamatun kertomuksia? Omasta ala-asteen uskonnonopetuksesta ei ainakaan mikään muu jäänyt mieleen 😁