Lue keskustelun säännöt.
Millainen kriisi sai sinut päättämään jutun?
11.11.2019 |
Minulla valtataistelu. Viisas väistää ja viisaampi unohti jo. Kasvoin ulos eli ulkoistin itseni moisesta.
Hyvää kevättä😁
Kommentit (20)
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Mies löi. Otin lapset mukaan ja lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Ei ystävinä eroaminen tarkoita, että jatketaan kuin frendit yhdessä shoppailemalla ja käymällä kreisibailaamassa. Se tarkoittaa vain, että erotaan sovussa ja voidaan vielä keskustella hyvässä hengessä, jos jommalle kummalle tulee jotain selvitettävää.
Ja mitä epäluotettavaa on siinä, että toinen kertoo, ettei olekaan päässyt yli entisestä suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Ei ystävinä eroaminen tarkoita, että jatketaan kuin frendit yhdessä shoppailemalla ja käymällä kreisibailaamassa. Se tarkoittaa vain, että erotaan sovussa ja voidaan vielä keskustella hyvässä hengessä, jos jommalle kummalle tulee jotain selvitettävää.
Ja mitä epäluotettavaa on siinä, että toinen kertoo, ettei olekaan päässyt yli entisestä suhteesta?
Tein jo alussa selväksi että etsin vakavaa suhdetta, joten luotettava ihminen olisi siinä vaiheessa jo kertonut, jos sitoutuminen aikaisempien kokemusten vuoksi pelottaa. En olisi tuhlannut aikaani väärään ihmiseen.
Tälle ystävyys tarkoittaa sitä että voisi kysellä kuulumisia ja ehkä joskus nähdäkin kaupungilla. Mun kanssa voi toki puhua tapailun päättymisen selväksi, mutta ei kaveerata. Mutta just nämä jotka ei päästä irti existään haluaa olla kavereita. Mä mieluummin selvitän suhteen kerralla, päästän irti ja siirryn vasta sitten seuraavaan, kun olen täysin irti exästä. Nämä joka suuntaan säätäjät vain ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mies löi. Otin lapset mukaan ja lähdin.
Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kohteli mua huonosti. Mokasi yhteisen yrityksen raha-asiat ja sai keploteltua velat mun niskoille. Se oli viimenen pisara. Ulosottovelat niskassa ei oo ollu helppo lähteä omaa elämää rakentamaan. Mutta ainakaan ei tarvii pelätä, että mitä seuraavaksi. Oon päättänyt selvitä. Ja selviänkin. Joku päivä oon vielä onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Ei ystävinä eroaminen tarkoita, että jatketaan kuin frendit yhdessä shoppailemalla ja käymällä kreisibailaamassa. Se tarkoittaa vain, että erotaan sovussa ja voidaan vielä keskustella hyvässä hengessä, jos jommalle kummalle tulee jotain selvitettävää.
Ja mitä epäluotettavaa on siinä, että toinen kertoo, ettei olekaan päässyt yli entisestä suhteesta?
Tein jo alussa selväksi että etsin vakavaa suhdetta, joten luotettava ihminen olisi siinä vaiheessa jo kertonut, jos sitoutuminen aikaisempien kokemusten vuoksi pelottaa. En olisi tuhlannut aikaani väärään ihmiseen.
Tälle ystävyys tarkoittaa sitä että voisi kysellä kuulumisia ja ehkä joskus nähdäkin kaupungilla. Mun kanssa voi toki puhua tapailun päättymisen selväksi, mutta ei kaveerata. Mutta just nämä jotka ei päästä irti existään haluaa olla kavereita. Mä mieluummin selvitän suhteen kerralla, päästän irti ja siirryn vasta sitten seuraavaan, kun olen täysin irti exästä. Nämä joka suuntaan säätäjät vain ärsyttää.
Omalla kohdalla aiempien kokemusten takia sitoutuminen pelottaa siksi, että aiemmat kokemukset ovat olleet huonoja. Kyse ei ole siitä etteikö olisi tai olisi ollut sitoutumishalukkuutta, vaan siitä, että luottamus on rikottu toistuvasti. Tarkoittaako tämä, että pitäisi jäädä loppuiäksi sinkuksi? Jos huonoja kokemuksia on riittävästi, pidän aika mahdottomana ajatuksena, ettei niillä olisi minkäänlaista vaikutusta elämään, tai ne pystyisi pyyhkimään mielestä kokonaan. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen uskottomuus. Siinä tuli meikäläisen mitta täyteen laakista, sillä parisuhde on kahden välinen suhde. Kolmatta ei siihen mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Ei ystävinä eroaminen tarkoita, että jatketaan kuin frendit yhdessä shoppailemalla ja käymällä kreisibailaamassa. Se tarkoittaa vain, että erotaan sovussa ja voidaan vielä keskustella hyvässä hengessä, jos jommalle kummalle tulee jotain selvitettävää.
Ja mitä epäluotettavaa on siinä, että toinen kertoo, ettei olekaan päässyt yli entisestä suhteesta?
Tein jo alussa selväksi että etsin vakavaa suhdetta, joten luotettava ihminen olisi siinä vaiheessa jo kertonut, jos sitoutuminen aikaisempien kokemusten vuoksi pelottaa. En olisi tuhlannut aikaani väärään ihmiseen.
Tälle ystävyys tarkoittaa sitä että voisi kysellä kuulumisia ja ehkä joskus nähdäkin kaupungilla. Mun kanssa voi toki puhua tapailun päättymisen selväksi, mutta ei kaveerata. Mutta just nämä jotka ei päästä irti existään haluaa olla kavereita. Mä mieluummin selvitän suhteen kerralla, päästän irti ja siirryn vasta sitten seuraavaan, kun olen täysin irti exästä. Nämä joka suuntaan säätäjät vain ärsyttää.
Omalla kohdalla aiempien kokemusten takia sitoutuminen pelottaa siksi, että aiemmat kokemukset ovat olleet huonoja. Kyse ei ole siitä etteikö olisi tai olisi ollut sitoutumishalukkuutta, vaan siitä, että luottamus on rikottu toistuvasti. Tarkoittaako tämä, että pitäisi jäädä loppuiäksi sinkuksi? Jos huonoja kokemuksia on riittävästi, pidän aika mahdottomana ajatuksena, ettei niillä olisi minkäänlaista vaikutusta elämään, tai ne pystyisi pyyhkimään mielestä kokonaan. eri
On ok haluta vakavaa suhdetta, vaikka ei olisi varma pystytkö siihen. Mutta on reilua kertoa oma tilanne toiselle, jos epäilee kykyään sitoutua. Toinen voi sitten päättää sen pohjalta, ottaako vai jättääkö. Kenenkään ei tarvitse suhteessa ryhtyä parantamaan toisen haavoja, jos itse on jo omansa nuollut ja valmis tasapainoiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota tapailin myönsi, ettei ollut päässyt yli edellisestä suhteestaan. Harmi ettei ollut asiassa avoin jo alussa, olisin jättänyt koko jutun välistä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tyyppi vielä kehtaa itkeä, että eikö voitaisi erota ystävinä!
Siis täh? Mäkään en tajua, miksette voisi erota ystävinä.
No miksi pitäisi? Haluan ystävikseni vain luotettavia ihmisiä.
Ei ystävinä eroaminen tarkoita, että jatketaan kuin frendit yhdessä shoppailemalla ja käymällä kreisibailaamassa. Se tarkoittaa vain, että erotaan sovussa ja voidaan vielä keskustella hyvässä hengessä, jos jommalle kummalle tulee jotain selvitettävää.
Ja mitä epäluotettavaa on siinä, että toinen kertoo, ettei olekaan päässyt yli entisestä suhteesta?
Tein jo alussa selväksi että etsin vakavaa suhdetta, joten luotettava ihminen olisi siinä vaiheessa jo kertonut, jos sitoutuminen aikaisempien kokemusten vuoksi pelottaa. En olisi tuhlannut aikaani väärään ihmiseen.
Tälle ystävyys tarkoittaa sitä että voisi kysellä kuulumisia ja ehkä joskus nähdäkin kaupungilla. Mun kanssa voi toki puhua tapailun päättymisen selväksi, mutta ei kaveerata. Mutta just nämä jotka ei päästä irti existään haluaa olla kavereita. Mä mieluummin selvitän suhteen kerralla, päästän irti ja siirryn vasta sitten seuraavaan, kun olen täysin irti exästä. Nämä joka suuntaan säätäjät vain ärsyttää.
Omalla kohdalla aiempien kokemusten takia sitoutuminen pelottaa siksi, että aiemmat kokemukset ovat olleet huonoja. Kyse ei ole siitä etteikö olisi tai olisi ollut sitoutumishalukkuutta, vaan siitä, että luottamus on rikottu toistuvasti. Tarkoittaako tämä, että pitäisi jäädä loppuiäksi sinkuksi? Jos huonoja kokemuksia on riittävästi, pidän aika mahdottomana ajatuksena, ettei niillä olisi minkäänlaista vaikutusta elämään, tai ne pystyisi pyyhkimään mielestä kokonaan. eri
On ok haluta vakavaa suhdetta, vaikka ei olisi varma pystytkö siihen. Mutta on reilua kertoa oma tilanne toiselle, jos epäilee kykyään sitoutua. Toinen voi sitten päättää sen pohjalta, ottaako vai jättääkö. Kenenkään ei tarvitse suhteessa ryhtyä parantamaan toisen haavoja, jos itse on jo omansa nuollut ja valmis tasapainoiseen suhteeseen.
Toki on reilua kertoa. Mutten välttämättä itse ajattelisi sitä sitoutumiskyvyttömyytenä, vaan esim tarpeena edetä hieman hitaammin aiempien kokemusten takia. Näissä asioissa kun ei välttämättä sellaista vaihtoehtoa ole olemassa, että haavat nuollaan, ja sitten entinen on unohdettu ja uuteen suhteeseen voi lähteä ilman negatiivisten kokemusten minkäänlaista vaikutusta taustalla. Voihan entisistä kokemuksista voi jäädä jälkiä, jotka sitten ilmenevät uudessa suhteessa vaikka kuvitteli jo päässeensä täysin yli.
Mies ei lopettanut juomista. Otin lapsen ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, sillä juuri tässä istun ihmettelemässä, että olen aivan liian anteeksiantavainen.
Meillä mies pelottelee ja uhkailee henkisesti. Ja kun sanon siitä, niin esittää, ettei ymmärrä mitä tarkoitan.
Viime viikolla toistui sama tilanne kuin kerran aiemmin. Ja mieheltä samat reaktiot ja pelottelut. Joten hänen käyttämänsä kuvio on selvä.
Nyt minun pitäisi hylätä tuo liiallinen anteeksiantavaisuuteni ja pysyä tiukkana. En halua enää pelätä. Kunpa hyviä aikoja ei olisi välissä.
Ei sentään asuta yhdessä, joten tarvitsee "vain" pystyä olemaan ottamatta yhteyttä.
Voi sentään. Pääsin moisesta fyysisesti eroon, mutta suhteen haamu riivaa yhä. Miksi alistuin manipulointiin, miksi olin niin helppo. Pahinta oli seksuaalinen nöyryytys, sillä juuri vallanhaluisilla ei ole seksuaalista älyä. Se kun liittyy toisen kunnioittamiseen, kaikessa muussakin.
Juokse AP. Mietit asian ja laitat pisteen, etkä anna enää mitään uusia mahdollisuuksia. Voit laatia varasuunnitelmia esim yksinäisyyden varalle. Soita Naisten linjalle tai nollalinjalle. Jos alko-ongelmaa, mene al-anoniin.
On jokaisen oikeus ja myös velvollisuus suojella itseä.
Vierailija kirjoitti:
Mies pieraisi. Tahallaan.
Sama. Seisoi oikein edessä, pieri ja katsoi minua naureskellen. Todellakaan en sellaista junttia katsellut pidempään.
Exä halusi olla ystävä. No enpä silloin tajunnut, että halusi edelleen käydä maksutta syömässä, pummia rahaa ym.
Että ei hän minusta välittänyt alunperinkään, mutta ei vaan tahtonut luopua eduista.
Hienoja kommentteja ihmiset!
Kiitos ja talven tuulia🤗
Ap
Hyvä kysymys, sillä juuri tässä istun ihmettelemässä, että olen aivan liian anteeksiantavainen.
Meillä mies pelottelee ja uhkailee henkisesti. Ja kun sanon siitä, niin esittää, ettei ymmärrä mitä tarkoitan.
Viime viikolla toistui sama tilanne kuin kerran aiemmin. Ja mieheltä samat reaktiot ja pelottelut. Joten hänen käyttämänsä kuvio on selvä.
Nyt minun pitäisi hylätä tuo liiallinen anteeksiantavaisuuteni ja pysyä tiukkana. En halua enää pelätä. Kunpa hyviä aikoja ei olisi välissä.
Ei sentään asuta yhdessä, joten tarvitsee "vain" pystyä olemaan ottamatta yhteyttä.