En halua olla läsnä vaikka haluankin?
Tuntuu että olen jatkuvasti omissa maailmoissani sen takia, että tämä elämä yleisesti tuntuu melko ikävältä.
Koen etten osaa käyttäytyä oikein, en osaa olla sosiaalisesti normaali, en osaa hoitaa asioitani niinkuin ne pitäisi, kaikki menee aina pieleen.
Kun olen ihmisten kanssa haluaisin vaan äkkiä pois ja läsnäolo heille ei ole erityisen huipussaan. Ja tämä ei millään tavalla lisää omaa hyvin vointiani.
Tiedän tavallaan kaavan jolla toimia, mutta pelkoni ja muut masennukset muodostavat minusta vain jonkun epämääräisen ihmismöykyn joka mumisee sanomisensa, välttelee katsekontaktia ja muutenkaan minua ei ole miellyttävä seurata tai kuunnella.
Jos yritän olla pirteämpi vaikutan lähinnä teennäiseltä tai psykopaatilta.
En tiedä miten tästä tilasta voi päästä pois.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Oletko autistinen?
Ei ainakaan ole diagnosoitu...
Miten estän itseäni olemasta vääränlainen?