Hävettää olla sinkku

Älä nyt. Mäkin olen sinkku. Mulla on kyllä aikuiset lapset mutta parisuhdetta tekee mieli ja paljon. Olis edes seksiä paljon!

Ajattelin joskus noin. Kaikki ovat kuitenkin sielultaan arvokkaita ja jokaisella on valta luoda oma elämä sellaiseksi kun haluaa. Yksinkin. Kukaan ei voi tuoda onnea ulkopuolelta. Se on löydettävä sisältä. Itsensä rakastamisesta kaikki lähtee. Tekee asioita joista pitää jne.

Ihan turhaan te lisäännytte ja stressatte sosiaalisesta statuksestanne. Elämä on aivan turhaa ja epätasa-arvoista. Elämä on jäähtyvän tulisen kivenmurikan kemiallinen sivutuote, joka loppuu kun rauta-ydin sammuu, ilmakehä ja magneettikenttä katoaa.

Ei siinä ole mitään hävettävää! Ole sinut itsesi kanssa.

Onneksi mun ikisinkkuutta kaikki pitää jo normina ja on päästy niistä kaikenmaailman seksuaalisen suuntautumisen vitseistä ja muusta.

Niin muakin hävettää. Olenkin keksinyt itselleni mielikuvituspuolison töihin ja muita uteliaita varten. Suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville. Saat asemaa ja itsetuntoa ihan uudella tavalla, kun et ole enää säälittävä kelpaamaton/suhteeseen pystymätön sinkku. Tällä kuvitteellisellä miehellä blokkaan kätevästi myös ei-kiinnostavat lähestyjät ja skippaan kaikki työpaikan ärsyttävät pakkobileet ja muun sosiaalisen touhun kun vetoan siihen, että sori, ei pysty olen varattu. Mies ei tykkää jos xyz.

On ihan luvallsia ja sallittua minusta (sinkusta) haaveilla ja unelmoida kumppanista. Mutta on mielesäni arveluttvaaa, jos alkaa kokemaan, että oman elämän mielekkyys ja tarkoius olsi riippuvainen ainoasaan siitä, eämäänsä elääkö jonkun rinnalla, ns. parisuhteessa. Saattaisi näin tehdessä tulla turhanpaljon kohtuuttomia odotuksia ja mahd. jopa vaatimuksia kumppania kohtaan; ja tai kenties myös iseä kohtaan. 

Itse uskon, että saattaaa ja voi olla jollekulle parempi kumppani jos ja tai kun kokee tulevansa toimeen itsekseen ja ymmärää oman arvonsa. Hyvä tietysti on myös muita läheisiä ihmisiä elämässä, ai ylipäätään asioita, joista pyrkii pitämään kiinni. - Tällaisia asioia voivat olla niin isesä huolehtiminen (hallistee esim. juomisena ja syömisensä, maksaa laskunsa, mahd.käy töissä harrastaa jotain. )

Muakin meinasi hävettää ennen, kun toisten ihmisten mielestä se tuntui olevan juurikin sen merkki, etten ole kelvannut kenellekään. Kuitenkin mulla oli niin hirveä isä ja vanhemmillani niin kamala avioliitto, että ihan pienestä pitäen ajattelin, että mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa ihmisen kanssa, josta en pidä. Kävin myös pitkään terapiassa käsittelemässä tuosta taustastani johtuvia ongelmia, joiden vuoksi en kyennyt suhteisiin edes kivojen miesten kanssa. Terapiassa opin myös sen kliseisen "itsen rakastamisen ensin" ja nykyään mulla on oikein hyvä olla itsekseni. Jos joskus tapaan tarpeeksi ihanan tyypin, joka myös haluaa olla mun kanssani, mielihyvin lähden rakentamaan parisuhdetta, mutta en halua suhdetta vain suhteen takia, ja sen toisen kanssa on todellakin oltava parempi kuin omassa seurassani :)

Vierailija kirjoitti:

Niin muakin hävettää. Olenkin keksinyt itselleni mielikuvituspuolison töihin ja muita uteliaita varten. Suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville. Saat asemaa ja itsetuntoa ihan uudella tavalla, kun et ole enää säälittävä kelpaamaton/suhteeseen pystymätön sinkku. Tällä kuvitteellisellä miehellä blokkaan kätevästi myös ei-kiinnostavat lähestyjät ja skippaan kaikki työpaikan ärsyttävät pakkobileet ja muun sosiaalisen touhun kun vetoan siihen, että sori, ei pysty olen varattu. Mies ei tykkää jos xyz.

Mulla sama tilanne, kerron että ei pysty nyt lähteen kun on menoja tyttöystävän kanssa jne. Tyttöystävää ei tietenkän ole.

Miten muuten ois jo alkaisit minulle hoitamaan tätä kuvitteellisen puolison hommaa? Voisin tietysti tehdä samaa sinulle tarvittaessa. Voitaisi vaihtaa numeroita ym. että tiedettäisiin toisista ja tämä homma susjuisi paljon helpommin