Hirveän vaikea hyväksyä omaa kohtaloaan

Varmasti ottaa päähän ja on raskasta. Ymmärrän ajatuksesi myös meikeistä ja muusta, mutta minusta voit aivan hyvin meikata. Jos se saa sinulle hyvän olon, hoidat sillä mieltäsi.

Älä ruoski itseäsi. Listaa mieluummin asioita, mihin pystyt ja olet pystynyt. Ihan pikku asioitakin ja myös niitä, joilla hoidat mieltäsi (esim meikkaus, kävelyreissut, elokuviin meno, tiskaaminen...). Onko sinulla lääkitys?

Onko ferritiini kunnossa ja saatko riittävästi jodia?

Oon hoidon piirissä. Nykyään vaikea päästä eläkkeelle tai osa-aikaiselle sellaiselle edes jos ei syö lääkkeitä tai ole hoidossa.

Ei ne lääkkeet paranna. Pitää oireet kurissa.

Tää elämä vaan ei tunnu elämisen arvoiselta olla vaan kotona.

Tuttuja on hankala nähdä paniikkihäiriön takia.

Oon vielä suht nuorikin joten vaikea hyväksyä kohtaloaan. Kerkesin töissäkin olla 15v.

Ap

Tuo on monen masentuneen ongelma. Kun pitäisi NÄYTTÄÄ sairaalta, koska ihmisten mielestä masentunut näyttää tietynlaiselta. Ei ne ymmärrä, että masennusta on yhtä monta kuin masentujaakin. Ei edes lääkärit aina ymmärrä. Apua ei saa, ennenkuin näyttää ojasta kaivetulta.

Vierailija kirjoitti:

Onko ferritiini kunnossa ja saatko riittävästi jodia?

En tiedä noista. Hemoglobiinia mittaavat kyllä. Ja vaikka olisikin ferritiinissä tai jodissa vikaa niin niiden mittaaminen ja hoito maksavat ja minulla ei siihen varmaan varaa. Ja ei se poista aukkoja cv:ssä tai elämässä. Toisen lapsen vauva ajasta en muista mitään. Menin töihin kun vauva oli 1v ikäinen. Oon tehnyt tyhmiä päätöksiä elämässä joista kärsin nyt. Minua ei kukaan estänyt tai enemmänkin hoputettiin töihin takaisin.

Ap

Älä ikinä menetä toivoa, sillä toivoa on aina. Se on sinun masennuksesi puhetta, että mitään ei olisi tehtävissä. Terve puolesi harmistuu jouten olosta. Olet nyt vaan päättänyt olla luuseri ja tehnyt siitä itsellesi osan persoonallisuuttasi. Hyväksy kaikki tunteesi, mutta jos tunnet itsesi tänään luuseriksi, ei se tarkoita sitä, että olisit sitä loppuelämäsi, aina on toivoa. Toinen asia, Ferritiinin mittaaminen maksaa ehkä 20 e, ja hyvin moni, jotka ovat saaneet keskivaikea masennus diagnoosin on todellisuudessa kärsinyt raudanpuutteesta, jolloin ferritiinin korjaaminen, eli nostaminen yi 100 on auttanut merkittävästi oireisiin. 

ÄLÄ TEE MASENNUKSESTA ITSELLESI IDENTITEETTIÄ, SILLÄ OLET PALJON MUUTAKIN

Vastaat jo itse itsellesi sillä, ettet kykene hyväksymään elämäntilannettasi.  Siitä on haastavaa lähteä itsensä  kanssa mihinkään suuntaan. Silti on hienoa, että lapsesi ovat kanava hyviin ja valoisiin hetkiin. Se on jotakin kuin ei mitään. Se kertoo sinusta, miten näet hyvää ympärilläsi. Se kertoo myös vahvuudestasi, miten jaksat olla äiti ja huolehtia lapsistasi kaikesta huolimatta. Se on varmasti rankkaa ja haastavaa välillä, mutta toivon että näkisit itsessäsi sen hyvän.

Minun mielestäni sinun pitää olla se, joka olet. Miksi olisit muuta? Persoonaasi kuuluu meikata, näyttää ulkoisesti hyvältä ja siltä osin välittää itsestäsi, Olet varmasti monelle miellyttävää katseltavaa huoliteltuna  ja olet myös esimerkillinen ihminen, että jaksat tsempata masennuksestasi huolimatta. Se ei tarkoita, että sinua pidettäisiin sen epäilyttävämpänä masennustapauksena kuin sellaista joka on ulkoisesti hoitamaton. Masennushan on hyvin yleisesti tunnettu mt-ongelma ihmisen elämässä, eikä tavallinen kadun tallaaja pysty diagnosoimaan sinun tai kenenkään muun masennuksen vakavuutta. Sinä itse tiedät oman vointisi ja jaksamisesi ja kunnioita tuntojasi. Tai kuuntele vain asiantuntijoita. Ei lääkkeitä sinulle huvin vuoksi ehdotettu.

Tutustuin eräässä tilaisuudessa mukavaan naiseen, joka vaikuttaa aivan sinun tyyppiseltä. Kauniisti laitettu ja valtavan paniikkihäiriöinen. Hän yksinkertaisesti vain julisti meille muille osallistujille, että juoksee sitten koko ajan vessassa pahan paniikkihäiriön takia. Hän tärisi ja vapisi, mutta me muut halusimme heti olla hänen tukenaan. Voitko antaa saman mahdollisuuden sinäkin meille ihmisille? Pyytää apua kuin kestää yksin? Kyseinen nainen veti kahden päivän kurssin hienosti läpi ja hän  piti yhden parhaimmista, koskettavimmista puheista ja joita me jouduimme kurssilla  harjoittelemaan.  Toki juoksi vessassa se sata kertaa, mutta me odotimme ihan rauhassa. Kukaan ei miettinyt, että onpas outo tai ryhdistäytyisi nyt. Hänen avoimuutensa oli kunnioitettavaa.

Voimia sinulle eteenpäin!

Niin on. Mulla vähän samanlainen elämä. Ei tosin ole parisuhdetta tai lapsia eikä varmasti tulekaan, en kehtaisi tällaisena ihmisenä hankkia lapsia. Työhön minusta ei ikinä ole. Turhaa elämää tämä on enkä aio kauan enää jatkaakaan. Tähän asti on pitänyt hengissä toivo siitä että voisin joskus saada paremman elämän mutta totuus on että en mä kyllä voi, työkyvyttömyys pitää siitä huolen. Rahattomuus ei ole mulla vielä ongelma mutta tulisi tietysti jossain vaiheessa olemaan jos jatkaisin.

Ihmisen eräs elämäntehtävä on oppia hyväksymään itsensä, tai tulemaan sinuiksi itsensä kanssa. Jatkuva kokemus siitä, että on jokin näkymätön rima, jonka alle jää ja joka koko ajan huutaa: et riitä, et kelpaa, vie elämästä ilon. Mainitset että elät lasten takia. Lapset ovatkin monelle tietenkin elämän merkittävimpiä ihmissuhteita ja arvoja. Kuitenkin ihan viime kädessä kukaan ei voi ripustaa oman elämänsä merkitystä vain toisen varaan, edes lapsensa. Kerrot olleesi masentunut 10v.  Millaistakohan tukea olet saanut masennuksesta kuntoutumiseen? Jospa puhuisit tämän saman sinua hoitavalle taholle. Jospa olisi mahdollista saada jotain lisää tukea? Ja myös masentunut saa ja hänen pitääkin nauttia siitä, mistä voi, kuten kerroit esim. meikeistä, muodista. Jokaisessa 'diagnoosissa' on ihan oikea ihminen, jolla on paljon voimavaroja ja terveyttä sairauden rinnalla, yhtaikaa.

Onko kilpirauhas arvot ja rauta-arvot mitattu? Olisko Maria Nordinin luennoista apua? Hän on aika taitava näissä asioissa.

KirkkoSisko kirjoitti:

Ihmisen eräs elämäntehtävä on oppia hyväksymään itsensä, tai tulemaan sinuiksi itsensä kanssa. Jatkuva kokemus siitä, että on jokin näkymätön rima, jonka alle jää ja joka koko ajan huutaa: et riitä, et kelpaa, vie elämästä ilon. Mainitset että elät lasten takia. Lapset ovatkin monelle tietenkin elämän merkittävimpiä ihmissuhteita ja arvoja. Kuitenkin ihan viime kädessä kukaan ei voi ripustaa oman elämänsä merkitystä vain toisen varaan, edes lapsensa. Kerrot olleesi masentunut 10v.  Millaistakohan tukea olet saanut masennuksesta kuntoutumiseen? Jospa puhuisit tämän saman sinua hoitavalle taholle. Jospa olisi mahdollista saada jotain lisää tukea? Ja myös masentunut saa ja hänen pitääkin nauttia siitä, mistä voi, kuten kerroit esim. meikeistä, muodista. Jokaisessa 'diagnoosissa' on ihan oikea ihminen, jolla on paljon voimavaroja ja terveyttä sairauden rinnalla, yhtaikaa.

Ei kaikki parane masennuksesta. Koskaan. Ikävä totuus mutta totuus silti. Jos elämä on perseestä eikä sitä voi parantaa tai muuttaa kokemusta niin että pitäisi elämäänsä hyvänä, olisi sairasta olla onnellinen paskassa elämässä.