Lue keskustelun säännöt.
Teinit ja kotihommat - neuvoja kaivataan
06.03.2008 |
Loytyyko taalta muita teinien aiteja joilla on teinien kanssa jatkuvia ongelmia siita miten heidan pitaisi osallistua kodin toihin? Mulla on 13- ja 17-vuotiaat pojat, ja jos kaikki menisi heidan mielensa mukaan, he soisivat missa ja milloin sattuu ja lautaset jaisivat siihen mihin ne on laskettu - olohuoneen sohvalle, lattialle, omaan huoneeseen. Likaiset vaatteet oman huoneen lattialle. Jos pyytaa jotain pienta tyota, esim. imurointia, tekemaan, sita ensin lykataan viimeiseen asti sanomalla joo joo, myohemmin. Sitten se tehdaan niin huonosti ja nopeasti kuin mahdollista. Olemme yrittaneet pitaa viikottaista auton pesua ja nurmikon leikkausta (asumme Englannissa ja taalla on jo nurmikonleikkauskausi alkamassa) jatkuvina hommina heille, mutta yleensa se viikonloppu ehtii loppua ennen kuin namakaan tyot on tehty.
Nalkuttamisesta eika yrityksesta keskustella asiasta ei ole mitaan hyotya. Nyt olemme yrittaneet vahan kovempia konsteja; tietokoneessa on salasana, ja vanhemman pojan likaiset vaatteet menevat muovisakkiin josta han saa ne itse hoitaa koneeseen ja kaappiin (tata ei tosin viela ole tapahtunut koska puhtaat vaatteet eivat ole loppuneet). Poikien mielesta olemme kummallisia ja epareiluja.
Miten muut teinien aidit? Mita toita teidan lapsille kuuluu ja miten olette saaneet teininne motivoitua? Kiristyskonstitkaan ei oikein enaa noin isoihin tehoa. Neuvot otetaan kiitollisuudella vastaan!
Kommentit (7)
10v tekee tiukasti pyydettäessä,mutta tuo 13v on aivan patalaiska,nyt on sovittuna tietyt hommat mitkä on pitänyt viikon aikana hoitaa mukisematta ja sitten on ansainnut viikkorahansa eli raha puree!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teiniä ei kotihommat luonnostaan kiinnosta. Muistan ikuisesti äitini naukumisen " yhteisestä yrityksestä" ja " oma-aloitteellisuudesta" . Ei se murrosikäinen sitä voi mitenkään käsittää, kun kaikki on langennut eteen kuin manulle illallinen. Siis tarkoitan ruokaa, vaatteita, (puhtaana tai uutena) siisti koti yms. Vasta oma itsenäinen elämä opetti näiden merkityksen. Siksi mielestäni teini on mahdollista saada tekemään kotitöitä vain selkeällä systeemillä. Ensinnäkin kertomalla mitä kuuluu tehdä, eikä millään epämääräisillä " oma-aloitteisuus" - jaarituksilla. Niin, että on mahdollista suunnitella, missä välissä tekee eikä ole koko ajan huono omatunto, että mitähän nyt pitäisi olla tekemässä. Kun tehtävät on suoritettu niin viikkoraha on ansaittu. Jos tehtävät eivät ole suoritettu viikkorahaa ei tule tai sen määrä alenee. Kuukausiraha on liian pitkälle aikavälille.
Eli siivouspäivä on torstai, oma huone kuntoon ja sen jälkeen pizzat tai jädet tms.
Kerran viikossa, SOVITTUNA päivänä, kumpikin tekee ruuan, käy kaupassa ja valitsee, mitä tekee. Kohtuuhintaista arkiruokaa. Ruuanlaitto on pojille mieluisin kotityö.
Mutta tosiaan meillä aa ja oo on toi ennalta sovittu päivä.
kotityö esim. vietävä roskat, tyhjennettava tiskikone, ripustettava pyykit kuivumaan tms. Tehtyään työn he merkitsevät keittiön kalenteriin nimikirjaimensa. Viikkorahapäivänä vilkaisen kalenteriin ja ihmeesti ne työt tulee tehtyä. Tosin välillä juuri ennen viikkorahapäivää saattavat tulla kyselemään, mitä voisivat tehdä paikkaillakseen edellisten päivien hommia. Teinimme inhoavat tätä kalenterihommaa, mutta tämä on ainoa keino saada heidät tekemään jotain.
Alusta asti lapset ovat saaneet auttaa kotitöissä - eiväthän he missään hotellissa asu. Helpompaa tietysti on kun he pääsevät kotitöiden makuun iässä, jolloin lähes kaikki on " kivaa" tai ei ainakaan tylsää.
Kotitöitä on tehtävä tosiaan kuukausirahan eteen, mutta jos kieltäytyisivät niin tv:n katselu ja tietokoneaika voisivat mennä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hommat ei ole tehty - tuleeko siita sitten hirvea huuto ja mekastus viikon lopussa? Kun ne ei sitten tavallaan voi enaa korjata asiaa millaan tavalla?
Mulla kay hermoille kun kaikkea pitais olla vahtimassa, esim. pari paivaa sitten oltiin miehen kanssa illalla pois kotoa ja poikien piti imuroida, toisen ylakerta ja toisen alakerta. No meidan mielesta ei oltu imuroitu mitaan, mutta pojat vaittaa kivenkovaan etta imuroivat, ja sita riitaa voisi sitten jatkaa loputtomiin etta onko nyt jostain imurilla sohaistu vai ei. Eli tyon laatua pitais olla koko ajan vieressa vahtimassa. Ja sitten tulee itselle ihan Hitler-olo jos yrittaa pistaa tekemaan uudelleen, kunnolla... ei ole helppoa ei.
Kiitos neuvoista, taytyy yrittaa pitaa mielessa tuo etta tehdaan selvaksi mika tyo ja milloin. Kun mullekin sopisi kaikkein parhaiten se etta tekisivat kun huomaavat etta jotain tarvii tehda, mutta ei kai se sitten teinien kanssa onnistu.
Entas kun itse olitte teineja, osallistuitteko kotihommiin mielellanne, pakotettuna tai ei ollenkaan?