Lue keskustelun säännöt.
Miksi esimiehiksi valitaan alle 40-vuotiaita?
05.10.2019 |
Kauheummat esimieheni ovat olleet alle 40-vuotiaita miehiä. Miksi ihmeessä näitä yhä valitaan esimiehiksi, vaikka he ovat henkisesti aivan kehittymättömiä. Moni tuon ikäinen ei ole kypsä esimieheksi, ei ole vaan ihmissuhdetaidot kehittyneet, eikä elämänkokemusta, monilla epäempaattinen asenne muita kohtaan ja usein suhteilla tuohon asemaan onkin päästy.
Kommentit (10)
Munkin huonoin esimies oli alta nelikymppinen.
Lähinnä se osasi nuoleskella ylempiään ja puhua p..aa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimies on IHMISTEN johtaja.
Asia- ja tavoitejohtajat eivät koskaan saa haluamaansa.
Ikävä ilmiö etenkin niillä aloilla joilla esimiehen hyödyllisyys/johtamistaidot kehittyvät nimenomaan työnlomassa. On siinä eroa tuleeko esimieheksi hätinä parikymppinen juuri koulustaan valmistunut, vaiko alalla jo vuosikymmenet työskennellyt ammattilainen.
Esimiehellä on kieltämättä hyvä olla elämänkokemusta. Se antaa perspektiiviä moniin asioihin.
Mun kokemuksen mukaan esimiehen taso ei todellakaan riipu iästä. Kauheimmat esimieheni ovat olleet näitä kuusikymppisiä setämiehiä, jotka ovat päässeet asemaansa vain ja ainoastaan hyvävelikerhon ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmät ihmiset harvemmin muuttuvat valtavan älykkäiksi ikääntyessään, vaan pysyvät tyhminä.
Älykkyys ja elämänkokemus ja sen ymmärtäminen eivät välttämättä ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä potaskaa. Ikä ei määrittele yhtään mitään. Olen tavannut äärimmäisen viisaita 25-30 vuotiaita miehiä ja totaalisia imbesillejä samassa ikäluokassa.
Olen tavannut todella viisaita ja elämää ymmärtäviä 50-70-vuotiaita miehiä ja sitten sellaisia joiden päässä ei liiku mikään muu kuin viina ja jääkiekko.
Sinä se ahdasmielinen olet, jos luulet että ikä määrittää ihmistä. Esim. Mozart ja Alma Deutscher sävelsivät jo 5 vuoden iässä kokopitkiä sinfonioita kymmenelle soittimelle. Mitä sinä teit tuossa iässä?
Ihminen on yksilö, ei ikä. Kauan eläminen ja "elämänkokemus" ei takaa yhtään mitään.
Elämänkokemus on juuri sellainen epämääräinen termi, johon itsestään liikoja kuvittelevat on helppo vedota.
Tavoitteellisuuden tähden?