Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla some hankaloittaa elämääsi? Rehellisiä vastauksia.
01.09.2019 |
Voin aloittaa. Ahdistun Instagramista ja siitä, kuinka tämä mahdollistaa kyttäyksen. Kaikki kyttääminen puolestaan lisää ahdistusta, kun elämänsä näkee vaatimattomampana muihin verrattuna. Ketuttaa myös, kuinka ahdistun, mikäli mies tykkää muiden naisten päivityksistä. Some saa ylianalysoimaan!
Vakaasti harkitsen somekanavista poistumista, sillä nämä selkeästi heikentää omaa elämänlaatua. Ja tästä ketjusta pois te, ketkä ette koe somea millään tavalla ongelmallisena.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ei enää mitenkään, koska pistin sometilit veke kun hankaloitti joskus ihan liikaakin. Elämästä feikkaaminen alko ärsyttää, eksien tilien ”ristiin kyttääminen” ärsytti, kaverilta saamatta jääneet synttärionnittelut sai raapimaan päätä, tunnistammattomaksi muokatut kuvat ärsytti, liian wittuilevat ja agressiiviset keskustelut ärsytti kans, ainiin ja kaikkeen tohon sontaan uponnut aika oli se viimenen ärsyttävä niitti :D ja vielä just toi kyttääminen, en voi sietää enää ajatustakaan siitä että esim. työkaverit näkisi milloin olen ollut puhelimella.
Juurikin tämä kaikki! Oliko hankalaa tottua siihen, ettei some enää kuulunutkaan arkirutiineihin? Ja oletan, että arki on nyt parempaa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, kun en ole enää somessa.
En saanut sieltä mitään muuta kuin lokaa niskaan, niin miksi olisin jatkanut?
Otan takaisin menetetyt vuodet.
Facebookissa olin 2007-2013. Instaan en koskaan mennytkään.
Pidän yhteyttä kavereihin nykyään näin: whatsup, tekstarit, puhelinsoitot, näkemiset. Kukaan ei enää tiedä musta yhtään mitään, ellei ole kanssani henkilökohtaisesti yhteydessä yllämainituilla tavoilla. Yhtäkään kuvaani ei ole enää yhtään missään.
Poistuin juuri tuon takia, miten yksi kirjoittaja sen hienosti tiivisti eli:
"Elämästä feikkaaminen alko ärsyttää, eksien tilien ”ristiin kyttääminen” ärsytti, kaverilta saamatta jääneet synttärionnittelut sai raapimaan päätä, tunnistammattomaksi muokatut kuvat ärsytti, liian wittuilevat ja agressiiviset keskustelut ärsytti kans, ainiin ja kaikkeen tohon sontaan uponnut aika oli se viimenen ärsyttävä niitti :D ja vielä just toi kyttääminen, en voi sietää enää ajatustakaan siitä että esim. työkaverit näkisi milloin olen ollut puhelimella."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei enää mitenkään, koska pistin sometilit veke kun hankaloitti joskus ihan liikaakin. Elämästä feikkaaminen alko ärsyttää, eksien tilien ”ristiin kyttääminen” ärsytti, kaverilta saamatta jääneet synttärionnittelut sai raapimaan päätä, tunnistammattomaksi muokatut kuvat ärsytti, liian wittuilevat ja agressiiviset keskustelut ärsytti kans, ainiin ja kaikkeen tohon sontaan uponnut aika oli se viimenen ärsyttävä niitti :D ja vielä just toi kyttääminen, en voi sietää enää ajatustakaan siitä että esim. työkaverit näkisi milloin olen ollut puhelimella.
Juurikin tämä kaikki! Oliko hankalaa tottua siihen, ettei some enää kuulunutkaan arkirutiineihin? Ja oletan, että arki on nyt parempaa? :)
Siis yllättävän pienen hetken kesti ”vieroitusoireet”, eli kun käsi tavoitteli refleksinomaisesti puhelinta heti kun ei ollut tekemistä :D Varmaan muutamassa viikossa viimeistään elämään oli tullut muuta täytettä, eli juuri sitä mitä tavoittelinkin. Aloin esim. panostaa ruuanlaittoon ja kodinhoitoon erilailla kun puhelimen jatkuva piippailu ei keskeyttänyt tekemisiäni koko ajan, aloin myös lukea järkevämpää materiaalia ja ulkoilla. Ei enää myöskään kiusallisia viestittelyjä puolituttujen kanssa, jotka eivät edes olisi olleet osa elämääni ilman somea, vaan nyt piirit on pienemmät ja sitäkin tärkeämmät, tulee soitettua paljon useammin ja tehtyä ihan oikeita kyläilyreissuja kun ei voi enää vaan stalkata kaikkien kuulumisia näytöltä :)
Vapauttavinta on se, että kukaan ei tiedä kuulumisistani yhtään mitään, ellei ole kanssani henk koht tekemisissä esim. tekstareilla, soittamalla tai whatsupissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen myös somen lopettamista.
Tai ainakin puhelimesta poistaminen. Muutama vuosi sitten, kun ostin puhelimen niin en asentanut mitään somea (no joo, whatsapp harrastuksiin on). Vähän tuntui ikävältä ensin mutta en kaipaa. Nyt ei ole enää muuta kuin face, jossa käyn ehkä kerran kahdessa kuussa koneelta.
Voin kertoa, että oikeast elämää helpottaa myös täältä vauvapalstalta poispysyminen. Olin 6kk poist mutta nyt tääällä taas kun tuli tylsää XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä kenenkään kanssa ei voi enää juurikaan keskustella, kun kaikilla on jatkuvasti nenä ruudussa kiinni. Yrität sano jostain jotain, niin vastaukseksi saatat saada "mmm", usein et sitäkään. Jos oikein käy tuuri, niin minuutin tai parin päästä tulee sen "ai siis mitä?", mutta instafeedin rullaus jatkuu välittömästi, eikä taaskaan kuunnella sanaakaan.
Selitä sitten kaikki asiat useaan otteeseen jokaiselle erikseen, kun porukalla on korvat lukossa eikä hajuakaan mitä ympärillä tapahtuu.
Olen käyttänyt facebookia 10 vuotta ja instaa vähän vähemmän. Edelleenkään en saa ilmoituksia siitä, jos joku fb/instakontaktini tykkää muiden päivityksistä.
Seuraan itse instassa ihmisiä, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita kuin itse: matkailu, puutarha, käsityöt, ruoanlaitto. Olen saanut paljon hyviä ideoita.
Fb:ssä seuraan ihmisiä, jotka liittyvät jotenkin verkostoihini (työ, harrastukset tai ystävät) ja saan helposti esim. tapahtumatietoja, joita en muuten ehkä huomaisi (paikalliset kirppikset, konsertit yms).
En kerta kaikkiaan pysty näkemään, miksi some toisi minulle enemmän pahaa kuin hyvää. Puolisollani on fb-tili, mutta ei minulla ole aavistustakaan, mitä hän somessa tekee. Ilmeisesti ei paljon mitään, kun ainoat mihin hän reagoi ovat omat menovinkkini, mitä hänelle lähetän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalsta on osa somea, jollette sitä ole huomanneet
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt facebookia 10 vuotta ja instaa vähän vähemmän. Edelleenkään en saa ilmoituksia siitä, jos joku fb/instakontaktini tykkää muiden päivityksistä.
Seuraan itse instassa ihmisiä, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita kuin itse: matkailu, puutarha, käsityöt, ruoanlaitto. Olen saanut paljon hyviä ideoita.
Fb:ssä seuraan ihmisiä, jotka liittyvät jotenkin verkostoihini (työ, harrastukset tai ystävät) ja saan helposti esim. tapahtumatietoja, joita en muuten ehkä huomaisi (paikalliset kirppikset, konsertit yms).
En kerta kaikkiaan pysty näkemään, miksi some toisi minulle enemmän pahaa kuin hyvää. Puolisollani on fb-tili, mutta ei minulla ole aavistustakaan, mitä hän somessa tekee. Ilmeisesti ei paljon mitään, kun ainoat mihin hän reagoi ovat omat menovinkkini, mitä hänelle lähetän.
No tämä oli juuri sellainen kommentti, mitä tähän ketjuun ei kaivattu. Kaikki toki tietää nämä somen paremmatkin puolet, mutta nyt oli kyse niistä elämää ja hyvinvointia haittaavista ja rajoittavista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt facebookia 10 vuotta ja instaa vähän vähemmän. Edelleenkään en saa ilmoituksia siitä, jos joku fb/instakontaktini tykkää muiden päivityksistä.
Seuraan itse instassa ihmisiä, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita kuin itse: matkailu, puutarha, käsityöt, ruoanlaitto. Olen saanut paljon hyviä ideoita.
Fb:ssä seuraan ihmisiä, jotka liittyvät jotenkin verkostoihini (työ, harrastukset tai ystävät) ja saan helposti esim. tapahtumatietoja, joita en muuten ehkä huomaisi (paikalliset kirppikset, konsertit yms).
En kerta kaikkiaan pysty näkemään, miksi some toisi minulle enemmän pahaa kuin hyvää. Puolisollani on fb-tili, mutta ei minulla ole aavistustakaan, mitä hän somessa tekee. Ilmeisesti ei paljon mitään, kun ainoat mihin hän reagoi ovat omat menovinkkini, mitä hänelle lähetän.
No tämä oli juuri sellainen kommentti, mitä tähän ketjuun ei kaivattu. Kaikki toki tietää nämä somen paremmatkin puolet, mutta nyt oli kyse niistä elämää ja hyvinvointia haittaavista ja rajoittavista asioista.
Mikä somessa haittaa ja rajoittaa hyvinvointia? Ei se väkisin kenenkään elämää tule pilaamaan.
Ja mikä ylipäänsä on tämän ketjun tavoite? Saada ihmiset poistumaan facesta tai instasta? Miksi, jos ne kokee kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi?
Myönnän ihan suoraan että instagram on se joka ahdistaa, mutta samalla myös koukuttaa. Näen jatkuvasti puolituttujen ihmisten päivityksiä ja stooreja siitä miten heidän elämänsä on hauskaa, ihanaa ja tapahtumarikasta. Itselläni ei ole juurikaan ystäviä ja olen usein hyvin yksinäinen, joten muiden hauskojen juttujen katsominen käy itsetunnon päälle. Minulla on usein sellainen olo että minun pitäisi jotenkin todistella instassa että minullakin on ystäviä ja minäkin käyn ulkona, elämäni on jonkin arvoista ja olen joskus saavuttanutkin jotain. Olen suureksi häpeäkseni tehnyt useamman kerran stooreja jotka antavat ymmärtää että olen ulkona ihmisten seurassa, vaikka oikeasti olen yksin. Mietin usein mitä vanhat luokkakaverit tai äitini miettivät somestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt facebookia 10 vuotta ja instaa vähän vähemmän. Edelleenkään en saa ilmoituksia siitä, jos joku fb/instakontaktini tykkää muiden päivityksistä.
Seuraan itse instassa ihmisiä, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita kuin itse: matkailu, puutarha, käsityöt, ruoanlaitto. Olen saanut paljon hyviä ideoita.
Fb:ssä seuraan ihmisiä, jotka liittyvät jotenkin verkostoihini (työ, harrastukset tai ystävät) ja saan helposti esim. tapahtumatietoja, joita en muuten ehkä huomaisi (paikalliset kirppikset, konsertit yms).
En kerta kaikkiaan pysty näkemään, miksi some toisi minulle enemmän pahaa kuin hyvää. Puolisollani on fb-tili, mutta ei minulla ole aavistustakaan, mitä hän somessa tekee. Ilmeisesti ei paljon mitään, kun ainoat mihin hän reagoi ovat omat menovinkkini, mitä hänelle lähetän.
No tämä oli juuri sellainen kommentti, mitä tähän ketjuun ei kaivattu. Kaikki toki tietää nämä somen paremmatkin puolet, mutta nyt oli kyse niistä elämää ja hyvinvointia haittaavista ja rajoittavista asioista.
Mikä somessa haittaa ja rajoittaa hyvinvointia? Ei se väkisin kenenkään elämää tule pilaamaan.
Ja mikä ylipäänsä on tämän ketjun tavoite? Saada ihmiset poistumaan facesta tai instasta? Miksi, jos ne kokee kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi?
Sulla on tässä ketju jossa on esimerkkejä siitä miten some voi haitata yksilön elämänlaatua, joten miksi sitä kyselet? Ja tavoite on jakaa samaa kokeneiden kokemuksia, jolloin sinä olet auttamatta väärässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt facebookia 10 vuotta ja instaa vähän vähemmän. Edelleenkään en saa ilmoituksia siitä, jos joku fb/instakontaktini tykkää muiden päivityksistä.
Seuraan itse instassa ihmisiä, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita kuin itse: matkailu, puutarha, käsityöt, ruoanlaitto. Olen saanut paljon hyviä ideoita.
Fb:ssä seuraan ihmisiä, jotka liittyvät jotenkin verkostoihini (työ, harrastukset tai ystävät) ja saan helposti esim. tapahtumatietoja, joita en muuten ehkä huomaisi (paikalliset kirppikset, konsertit yms).
En kerta kaikkiaan pysty näkemään, miksi some toisi minulle enemmän pahaa kuin hyvää. Puolisollani on fb-tili, mutta ei minulla ole aavistustakaan, mitä hän somessa tekee. Ilmeisesti ei paljon mitään, kun ainoat mihin hän reagoi ovat omat menovinkkini, mitä hänelle lähetän.
No tämä oli juuri sellainen kommentti, mitä tähän ketjuun ei kaivattu. Kaikki toki tietää nämä somen paremmatkin puolet, mutta nyt oli kyse niistä elämää ja hyvinvointia haittaavista ja rajoittavista asioista.
Mikä somessa haittaa ja rajoittaa hyvinvointia? Ei se väkisin kenenkään elämää tule pilaamaan.
Ja mikä ylipäänsä on tämän ketjun tavoite? Saada ihmiset poistumaan facesta tai instasta? Miksi, jos ne kokee kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi?
Mikä keskustelujen tarkoitus koskaan on? Saada vertaistukea ja näkökulmia vastaavaan aiheeseen, kenties. Jos somen kokee kiinnostavaksi ja hyödylliseksi, voi hyvin jatkaa somettelua eikä tulla provosoitumaan keskusteluihin, mistä ei itse pidä. Ap
Some (enimmäkseen facebook ja instagram) on estänyt minua pitkään ymmärtämästä, miten yksinäiseksi todellisuudessa itseni tunnen ja miten tuo yksinäisyys on henkisen pahoinvointini päälähde.
Oikeassa elämässä olen lähes aina yksin. Tällä hetkellä elämässäni ei ole oikein ketään, jolla olisi oikeasti halua ja kykyä viettää aikaa kanssani ja pysähtyä juttelemaan kasvotusten.
Somessa sen sijaan olen aina päässyt kokemaan valheellista yhteyden tunnetta muihin ihmisiin, kun joku sattuu tykkämään vaikka kuvastani tai kun itse tykkäämällä ja kommentoimalla jonkun toisen päivitystä tunnen ikään kuin olevani mukana kyseisen ihmisen elämässä, vaikka oikeasti tämä ihminen olisi vain joku vanha hyvänpäiväntuttu vuosien takaa.
Olen myös huomannut, että mitä enemmän aikaa vietän somessa, sitä vaikeammaksi ja raastavammaksi koen tuon yksinäisyyden tunteen oikeassa elämässäni. Tämä puolestaan johtaa siihen, että vietän yhä enemmän aikaa somessa, ja välillä jopa siihen pisteeseen asti, että voidaan jo lähes puhua someaddiktiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalsta on osa somea, jollette sitä ole huomanneet
Somelle on monia määritelmiä jollet ole sitä huomannut. Useille some tarkoittaa henkilökohtaisen profiilin ja kirjautumisen vaatimaa sivustoa. Tämä palsta ei ole sinne päinkään.
Ei enää mitenkään, koska pistin sometilit veke kun hankaloitti joskus ihan liikaakin. Elämästä feikkaaminen alko ärsyttää, eksien tilien ”ristiin kyttääminen” ärsytti, kaverilta saamatta jääneet synttärionnittelut sai raapimaan päätä, tunnistammattomaksi muokatut kuvat ärsytti, liian wittuilevat ja agressiiviset keskustelut ärsytti kans, ainiin ja kaikkeen tohon sontaan uponnut aika oli se viimenen ärsyttävä niitti :D ja vielä just toi kyttääminen, en voi sietää enää ajatustakaan siitä että esim. työkaverit näkisi milloin olen ollut puhelimella.