Minkälaisia oireita olet havainnut niissä lapsissa, jotka on viety alle vuoden ikäisinä päiväkotiin?

niin muut lapsen olot (vanhemmat, vuorovaikutus, perusturvallisuus, terveys) pitäisi ottaa todella tarkasti huomioon. Tekisi mieli suositella, ettet lainkaan kysyisi näin mahdotonta kysymystä.

Tuttava perheen lapsi "muuttui" iloisesta ja sosiaalisesta todella araksi ja itkuiseksi kun aloitti päiväkodissa 1v2kk iässä. Oli tosi kiinni äidissään aina vapaa-ajallaan ts jos olivat kylässä niin istui äidin sylissä siinä missä muut samanikäiset kirmasi pitkin pihaa leikkimässä. Jotenkin "hymy kuoli kasvoilta" eli lapsesta tuli tosi totinen. Tämän huomasi siis vanhemmatkin ja me muut. Tosin vaihe oli vain ohimenevä, helpotti noin vuodessa.



Omani aloitti hoidossa 2,5v iässä ja ekat kuukaudet oli tos hellyyden kipeä eli vapaa-ajalla halui haleja, pusuja ja nukkui alkuun vierelläni yöt., omassa sängysä huus vain äitiä. Tämä meni ohitse noin 2kk:ssa ja alkoi taas nukkua yönsä. Muutosta siis hänessäkin muttei yhtä radikaalia ja pitkäkestoista.



Nyt ovat molemmat ekaluokkalaisia, reipaita ja sosiaalisia, iloisia lapsia. En usko kummallekaan päiväkodissa olemisen aiheuttaneen mitään pysyvää muutosta, koska peruasiat kunnossa.

enkä nähnyt hänen kasvoillaan kertaakaan hymyä.



Sitten hän aloitti päivähoitouransa. En ollut tunnistaa häntä samaksi lapseksi hakiessani omaani, sillä hän tuli eteiseen suorana, hymy huulilla ja katsoi ihan oikeasti minua suoraan silmiin. Tervehtiä ei vielä uskaltanut, mutta muutos oli ilman sitäkin melkoinen.



En tajua, mistä muutos johtui, sillä käsittääkseni lapsella pitäisi olla kotiolojenkin ihan hyvät. En ole ikinä kuullut tai nähnyt mitään, mikä huolestuttaisi kotioloissa.

En tajua, mistä muutos johtui, sillä käsittääkseni lapsella pitäisi olla kotiolojenkin ihan hyvät. En ole ikinä kuullut tai nähnyt mitään, mikä huolestuttaisi kotioloissa.

Jos kotona ollaan kovin paljon "omalla porukalla" niin lapsi helposti vierastaa vähän tutumpiakin. Eli ei ole käyty kerhoissa yms missä paljon vaihtuvaa porukkaa.

Toinen on se, että kun on aina oman äidin tai isän kanssa, niin se oma aikuinen on "turva" ja lapsi ei edes ota kontaktia muihin aikuisiin. Pk:ssa on pakko olla avoimepi muita kohtaan siis jos asiaa (pissa, nälkä), niin puhua vieraammillekin aikuisille ja ottaa kontaktia. Tästä sitten rohkaistunut kohtaamaan muutkin ihmiset. En osaa selvemmin selittää... omalla lapsella oli vähän vastaavaa. Kun minä olin paikalla, hän vierasti muita. Kun minä olin pois näkyvistä, uskalsi puhua vähän vieraammillekin (esim naapureille)

sais kotona oman äidin tai isän kanssa - jos vain vanhemmat ovat selväjärkisiä ja haluavat lapselleen parasta kotihoitoa

No, omastani voin sanoa sen verran, että aloitti hoidon 1 ½ -vuotiaana. "Oireina" ovat sosiaalisuus, "kaikkien kaveri", iloinen ja avoin. Osaa pitää puoliaan, mutta ymmärtää myös, että toisia ei saa syrjiä ja kaikki ovat tervetulleita leikkiin mukaan. Viihtyy hoidossa jossa sopimuksella 8 pv/kk, toisinaan ollut enemmänkin. Kyselee, että koskas se hoitopäivä taas olikaan. Nyt viikarilla ikää 3 ½ -vuotta.



Olipas taas kysymys! En voi kuin ihmetellä...

En tajua, mistä muutos johtui, sillä käsittääkseni lapsella pitäisi olla kotiolojenkin ihan hyvät. En ole ikinä kuullut tai nähnyt mitään, mikä huolestuttaisi kotioloissa.

Jos kotona ollaan kovin paljon "omalla porukalla" niin lapsi helposti vierastaa vähän tutumpiakin. Eli ei ole käyty kerhoissa yms missä paljon vaihtuvaa porukkaa.

Miksi niitä lapsia tähän maailmaan tehdään kun ei hoideta?



Kyllä ne seuraukset näkyy vuosien päästä, turha kiistää

Sitten oli pph:lla 1v-1,5 v, sen jälkeen päiväkodissa kaksi vuotta. Noiden päiväkotivuosien aikana pojasta kasvoi tosi sosiaalinen, iloinen, avoin, oikea puherobotti (jututtaa kaikki mummot ja ukot kauppareissuilla, auttaa heitä pakkamaan ostoksia yms, on nyt 5v) Olisi hänestä saattanut tulla samanlainen myös kotihoidossa, mutta vaikea sanoa. Joten ei mitään pahoja oireita ole tullut, En tiedä siitäkään, jos suoraan olisi mennyt päiväkotiin (?).

on nykyään paljon reippaampi ja rohkeampi ja osaa pitää puoliaan (oli ennen 'liian' kiltti)

1v-2v ei osaa puhua, eli ei osaa pitää puoliaan.



Tärkeä kehitysvaihe jossa luodaan siteet läheisimpiin eli vanhempiin. Ei suureen porukkaan.

Omista kavereistani kaikki ovat olleet päiväkodissa jo hyvin pienestä (itse olin kotihoidettu) ja nyt yli 30-v iässä kaikki ovat normaaleja, tasapainoisia ihmisiä. Väittäisinpä jopa, että tasapainoisempia kuin minä, joka olin aina vaan kotona ja puistossa. Niin että missä ne "oireet" ja "seuraukset" näkyvät???



Enemmän varmaan oirehtivat tuollaisten omia mielipiteitään fanaattisesti ajavien äitien lapset.

ihan vauvasta yli parivuotiaaksi. Ja kotihoidossa oli, käytiin kerhoissa eikä muutenkaan vaan istuttu kotona. Luonteesta tämä on kiinni! Ja myös ihan normaali kehitysvaihe. Lapsi oli 3,5v kun aloitti hoidon. Jos olisi aloittanut aikaisemmin olisi varmaan alku ollut todella tuskallista.

Toinen lapsemme on toisenlainen. Hänkin on vierastanut, mutta reaktio ei ole ollut ikinä mitään esikoiseen verrattuna. Hoidon aloitti 1v4kk ikäisenä. Oireina oli parin viikon yöheräämiset, muuten lapsi oli oma itsensä.

Nyt lapset ovat 2v ja 4v ja samat luonteen piirteet erottaa heistä selvästi uusiin/eri asioihin sopeutumisessa. Nuorempi on matkoilla ja joka paikassa aina samanlainen oma itsensä.Vanhempi "käy ylikierroksilla", on joko itkuinen, totinen, hiljainen tms.

ujo ja arka esikoinen muuttui 2-3-vuotiaana sosiaaliseksi ja vilkkaaksi vaikka ihan koko ajan oli kotihoidossa. Ehkä se on vaan sitä isommaksi kasvamista. Lapset on erilaisia, ihan niin kuin aikuisetkin.

ja hoitoon mennessä lapsi oli ihan pihalla ja ei osannut leikkiä muiden kanssa ja mielikuvitusta oli aika suppeasti, oli tottunut vain katsomaan televisiota ja leikkimään yksin.. Äiti oli istunut päivät pitkät koneen ääressä kirjoittamassa av:lle ja hehkuttamassa miten täydellinen äiti on kun "hoitaa" lapsensa kotona.

Mitä helvetin hyvää hoitoa se on jos istuu perse homeessa tietokoneella?



Jos äiti jaksa kotona leikkiä niin silloin kyllä kannattais viedä hoitoon, näitä tapauksia meinaan hoidossa näkee.. lapsella ei mitään mielikuvitusta:(



Toisten lapsien kanssa ei tulla toimeen jne jne..



Kotihoito on todella hyväksi lapselle mutta siihen tarvitaan myös äidin omaa panostusta ja se pitää aktivoida siihen lapseen eikä tänne av:lle