Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkera exälle
22.06.2019 |
Olen eronnut ex-miehestä yli kymmenen vuotta sitten. Meillä on yksi yhteinen lapsi, erohetkellä vain parivuotias. Avioliittomme oli yhtä paskaa, mies piti mykkäkoulua, sai armottomia raivokohtauksia minulle ja lapsilleni, pelkäsimme häntä kaikki. Isä, äiti ja sisko menivät aina minun ja lasten (jopa yhteisenkin) edelle. Eron jälkeen lapsi ei halunnut koskaan isälleen, asiaa yritettiin avata perheneuvolassa monen vuoden ajan, silti lapsi meni (jos meni) aina itkun kanssa isälleen. Nyt on jo teini, eikä halua olla isänsä kanssa juurikaan tekemisissä. Asia on minulle samantekevää, viihdyn tyttären kanssa paremmin kuin hyvin. Mutta silti olen katkera, ettei isä edes koskaan kysele lapsen perään, ei koskaan kysy, tuleeko tytär käymään tms. Juhlapyhinä etenkin leikkii kuollutta, että saa rauhassa juhlia ilman että täytyy pitää tyttärestä huolta. Vaikka tytär ei isälleen halua, olisi kuitenkin mielissään, jos tämä edes joskus omasta aloitteesta haluaisi tavata tytärtä. Olen katkera exälle, ettei hän osoita välittävänsä lapsestaan, vaikka siihen olisi jo vuosien aikana pitänyt tottua. Miten tästä tunteesta pääsee eroon, en halua olla katkera keski-ikäinen eukko. Minun elämääni isän ja tyttären väliset suhteet eivät kuitenkaan vaikuta mitenkään, en kaipaa lapsivapaata aikaa, mutta katkeruudesta haluan eroon!
Kommentit (2)
Kuulostaa minun exältäni. Mies halusi itse erota, mutta kun lähdin, vannoi tekevänsä elämästäni helvetin ja sen on tehnytkin. Keksii syitä, miksei voi tavata lapsia ja sitten itkee kaikille, että minä yritän vieraannuttaa lapset hänestä. Pienempinä lapset soittivat ja itkivät isällä ollessaan, kun tämä oli kännissä. Nykyään näkevät harvoin, eivätkä koskaan juhlapyhinä tai hänen lomallaan. On sanonut minulle, että hänellä on muutakin elämää kuin lapset. No, minulla ei juuri ole, kiitos hänen. Mutta toisaalta, en vaihtaisi paikkoja, mutta välillä olen katkera minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meillä kävi niin, että lähihuoltaja oli erosta katkera. Riiteli kaikesta, elareista, mitä isän luona syödään, isälle olisi pitänyt ostaa omat vaatteet lapsille, kyttäsi isän elämää, kävikö isä esim. Baarissa, kun lapsi ei ollut hänelle. Soitteli, riiteli keksi tikusta asiaa. Oli kateellinen jopa kirppispöydän tä ja sen tuotoista. Alkoi pelaamaan lapsen käynneillä ja yhteydenotoilla, esti ne. Lapsi ei tavannut etää ja lopulta välit katkesivat kokonaan. Etänä ei toivota hyvää syntymäpäivää, ei joulua. Ei enää mitään yhteyksiä lapseen. Ja mikä uskomatonta, etä kyttää vieläkin isän elämää ja stalkkaa tuloja. Erosta jo 13 vuotta.