Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, kannattaako suhdetta tai tapailua jatkaa?
17.06.2019 |
En tiedä mistä muualta kysyä neuvoa. Kaverit väsyneitä koko touhuun, joten en enää rassaa heitä tällä.
On tilanne, jossa parisuhteen molemmat osapuolet tekivät virheitä. Toinen valehteli, koska pelkäsi toisen osapuolen reaktioita, koska toinen osapuoli oli hyvin, hyvin hankala. Syntyi noidankehä, jossa valehteleva osapuoli valehteli asioista, joista ei käytännössä olisi "tarvinnut" valehdella. Jäi valheista aina kiinni tai vahingossa lipsautti, ei kertonut omatoimisesti. Ero tuli.
Kului paljon aikaa ja osapuolet kohtasivat. Osapuoli jolle valehdeltiin on muuttunut omissa hankaluuden tuotoksissaan kiitettävästi. Valehdellut osapuoli myöntää, ettei olisi pitänyt valehdella - myönsi kyllä aina ennenkin suhteessa ja lupasi ettei enää, sitten valehteli. Mutta ehkä aika on auttanut sisäistämään tämän asian?
Olen se osapuoli jolle valehdeltu. Ymmärrän miksi joistain asioista valehdellut, mutta on niin paljon sellaista mitä en ymmärrä. Myös se harmittaa, että valheista piti jäädä kiinni eikä kertonut omasta aloitteesta. Ikinä. Joten onkohan asioita, joita en tiedä nytkään?
Miksi haluan olla kyseisen ihmisen kanssa? Hänen seurassaan on niin hyvä olla. En ole ikinä viihtynyt kenenkään seurassa niin kuin hänen. Hän on kiltti, tukee, tsemppaa ja auttaa. Hyvät ajat ovat siis olleet todella hyviä, silloinkin kun olimme olleet jo hyvin pitkään yhdessä. Mutta. Nyt kaikki ne epäilykset ovat heränneet, jotka olivat olemassa ennen eroa. Kun erottiin ajattelin, että ihan sama niillä, koska erottiin - ne asiat ei enää koske minua. Nyt ne koskevat. Kommunikoidessamme tulee mieleen asioita, joista tulee mieleen asioita menneisyydestä, siitä ajasta, jota en todella haluaisi muistella. Kauheita riitoja, valehtelua, lisää riitaa.
Asiat voisi mennä eri tavalla, mutta voiko menneisyyttä unohtaa? Jos toista rakastaa, onko näillä asioilla merkitystä? Voiko toisen luottaa muuttuneen ja olevan rehellinen? Jokainen voi muuttua ja niinhän minäkin olen muuttunut, kyseessä ei kuitenkaan ole ns patologinen valehtelija.
Miten tämänlaisen päätöksen voi tehdä? Kyseessä on todennäköisesti ns. elämän rakkaus. Ei olla siis suhteeseen ryhtymässä nyt, vaan katsotaan asioiden kulkua. Mutta asiat kulkee ja ennen pitkää saatettaisiin hyvinkin olla siinä pisteessä, että ollaan yhdessä.
Tosissaan haen neuvoja. Varmaan yksi isoimmista päätöksistä elämässäni.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.
Jep, tuttu tunne. Vain hän saa sen onnen tuntumaan joka solussa ja hymyn huulille vielä niinkin pitkän ajan jälkeen.
Haluisin käydä läpi nämä luottamusasiat hänen kanssaan, mutta luulen että hän ei suhtautuisi asiaan hyvin. Haluaisin läpikäydä niitä epäilyksiä, joita oli ennen eroa, mutta hän tuskin jaksaa vatvoa niitä enää. En jaksaisi minäkään, mutta kokisin sen tarpeelliseksi. Pelkään myös että hän suuttuu, jos kerron epäileväni noista vanhoista asioista. Koska niitä vatvottiin niin paljon, mutta epäilykseni eivät poistu koska periaatteessa on todisteita jotka osoittavat, että hän valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta periaatteessa nuo todisteet ovat kumottavissa hänen sanomisillaan. 50-50 tilanne.
Et ole päässyt yli erosta.
Ei hyvässä suhteessa kukaan valehtele jatkuvasti toiselle. Suhteenne ei ollut terve.
Miten voit ikävöidä noin sairasta kuviota? Sanoit, että oli hirveitä riitoja ja jatkuvaa valehtelua, ja kuitenkin niin hyvä olla? Mitä ihmettä? Eihän sinulla selvästikään ollut hyvä olla tuon ihmisen kanssa!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Joo ei. Arvosta nyt hyvä ihminen itseäsi enemmän!
Toisaalta tunnut jo päätöksesi tehneen eli onnea vaan siihen, että hakkaat päätäsi seinään. Tää on sun elämäsi opetus ei suinkaan elämäsi rakkaus.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Et ole päässyt yli erosta.
Ei hyvässä suhteessa kukaan valehtele jatkuvasti toiselle. Suhteenne ei ollut terve.
Miten voit ikävöidä noin sairasta kuviota? Sanoit, että oli hirveitä riitoja ja jatkuvaa valehtelua, ja kuitenkin niin hyvä olla? Mitä ihmettä? Eihän sinulla selvästikään ollut hyvä olla tuon ihmisen kanssa!
Niin, suhteissa kaikissa on hyviä ja huonompia aikoja, meillä tuo huono aika oli erittäin huonoa. Minäkin käyttäydyin epäterveellä tavalla. Suurempi osa suhteesta oli pelkästään hyvää ja helppoa. Loppuvaiheessa hankalaa.
Nyt aikaa on kulunut sen verran, että uusi alku voisi olla mahdollista. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että kun suhde aikoja sitten oli epäterve jonkin aikaa, ettei asiaa voisi korjata. Jos molemmat on oppineet virheistään. Ja minulla OLI hyvä olla kyseisen ihmisen kanssa, ei sinä vaikeana jaksona, mutta silloin oli vaikea olla myös itseni kanssa. 90% ajasta suhteessa kokonaisuudessaan aika oli hyvää ja riidatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit poikki. Eron aikana olet unohtanut/muistat lievemmin ne suhteen huonot puolet ja ne nyt palaavat mieleen. Erolle on aina syy, vaikka yhteen palatessa muistelet vain niitä hyviä aikoja.
Meniväthän Tauski ja Hennakin taas yhteen, vaikka ei kukaan, edes Henna, olisi uskonut. Miten voi vielä rakastaa henkilöä, joka vetänyt konkreettisessti turpaan ja muutenkn kohdellut nhottavasti?
Toisaalta, saa nähdä ovatko yhdessä vielä vuoden lopussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meniväthän Tauski ja Hennakin taas yhteen, vaikka ei kukaan, edes Henna, olisi uskonut. Miten voi vielä rakastaa henkilöä, joka vetänyt konkreettisessti turpaan ja muutenkn kohdellut nhottavasti?
Toisaalta, saa nähdä ovatko yhdessä vielä vuoden lopussa...[/quoteSuhteessa molemmat teki ongelmia. Minä satutin häntä yhtä paljon, mutta en valheilla vaan toisilla asioilla. Vanhaan ei voitaisi palata, uuteen kyllä. Valheille oli osaltaan perusteltu syy, ylireagoin asioista yhdessä vaiheessa pahasti. Olen esim saanut ammattiapua ja käsitellyt omia ongelmiani, joten minun puolelta samoja ongelmia ei olisi tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meniväthän Tauski ja Hennakin taas yhteen, vaikka ei kukaan, edes Henna, olisi uskonut. Miten voi vielä rakastaa henkilöä, joka vetänyt konkreettisessti turpaan ja muutenkn kohdellut nhottavasti?
Toisaalta, saa nähdä ovatko yhdessä vielä vuoden lopussa...[/quoteSuhteessa molemmat teki ongelmia. Minä satutin häntä yhtä paljon, mutta en valheilla vaan toisilla asioilla. Vanhaan ei voitaisi palata, uuteen kyllä. Valheille oli osaltaan perusteltu syy, ylireagoin asioista yhdessä vaiheessa pahasti. Olen esim saanut ammattiapua ja käsitellyt omia ongelmiani, joten minun puolelta samoja ongelmia ei olisi tiedossa.
No mitä sinä itse olisit mieltä, jos tämä ihminen nyt sanoisi, että "hei, haluan palata vatvomaan niitä asioita ja piirteitä sinussa, joiden edessä aikanaan koin, että olin pakotettu valehtelemaan"? Sanoisin että lähde uuteen puhtaalta pöydältä niin, että itse työstät ne asiat päästäsi pois, eikä niin, että lähdet jälleen vaatimaan, että ne asiat puhutaan halki, kun olette sitä jo aikanaan yrittänyt. Tai sitten jäät niihin ajatuksiin jumiin, kuten nyt tunnut olevan (mikä on ymmärrettävää sekin), mutta ei siltä perustalta minun nähdäkseni mitään suhdetta voi rakentaa. Eli siinä tapauksessa anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki riippuu oraalin määrästä ja laadusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.
Pelkään myös että hän suuttuu, jos kerron epäileväni noista vanhoista asioista. Koska niitä vatvottiin niin paljon, mutta epäilykseni eivät poistu koska periaatteessa on todisteita jotka osoittavat, että hän valehtelee.
Tämä lause kertoo sen, miksi ei kannata yrittää uudelleen. Jos edelleen koet epäluottamusta, ja vielä pelkäät puhua asioista suoraan, koska hän saattaa suuttua, ei suhde ole terveellä pohjalla. Enkä usko että menneiden vatvominen auttaisi asiaa millään tavalla, päinvastoin se toisi vielä enemmän kipeitä muistoja pinnalle. Miksi koet että vanhoja asioita pitäisi jotenkin läpikäydä? Ette pysty kuitenkaan niitä muuttamaan, joten miksi kiusata itseään ja toista? Jos osaat päästää irti menneestä, ja aloittaa tosissaan puhtaalta pöydältä, ja luottaa kumppaniin, silloin ehkä kannattaisi yrittää uudelleen. Ei vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että pohdit kannattaako tapailua jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.
Pelkään myös että hän suuttuu, jos kerron epäileväni noista vanhoista asioista. Koska niitä vatvottiin niin paljon, mutta epäilykseni eivät poistu koska periaatteessa on todisteita jotka osoittavat, että hän valehtelee.
Tämä lause kertoo sen, miksi ei kannata yrittää uudelleen. Jos edelleen koet epäluottamusta, ja vielä pelkäät puhua asioista suoraan, koska hän saattaa suuttua, ei suhde ole terveellä pohjalla. Enkä usko että menneiden vatvominen auttaisi asiaa millään tavalla, päinvastoin se toisi vielä enemmän kipeitä muistoja pinnalle. Miksi koet että vanhoja asioita pitäisi jotenkin läpikäydä? Ette pysty kuitenkaan niitä muuttamaan, joten miksi kiusata itseään ja toista? Jos osaat päästää irti menneestä, ja aloittaa tosissaan puhtaalta pöydältä, ja luottaa kumppaniin, silloin ehkä kannattaisi yrittää uudelleen. Ei vielä.
Niitä vanhoja asioita, koska haluaisin tietää valehteliko hännniistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.
Pelkään myös että hän suuttuu, jos kerron epäileväni noista vanhoista asioista. Koska niitä vatvottiin niin paljon, mutta epäilykseni eivät poistu koska periaatteessa on todisteita jotka osoittavat, että hän valehtelee.
Tämä lause kertoo sen, miksi ei kannata yrittää uudelleen. Jos edelleen koet epäluottamusta, ja vielä pelkäät puhua asioista suoraan, koska hän saattaa suuttua, ei suhde ole terveellä pohjalla. Enkä usko että menneiden vatvominen auttaisi asiaa millään tavalla, päinvastoin se toisi vielä enemmän kipeitä muistoja pinnalle. Miksi koet että vanhoja asioita pitäisi jotenkin läpikäydä? Ette pysty kuitenkaan niitä muuttamaan, joten miksi kiusata itseään ja toista? Jos osaat päästää irti menneestä, ja aloittaa tosissaan puhtaalta pöydältä, ja luottaa kumppaniin, silloin ehkä kannattaisi yrittää uudelleen. Ei vielä.
Niitä vanhoja asioita, koska haluaisin tietää valehteliko hännniistä.
Mitä se muuttaisi vaikka tietäisitkin? Hän on joka tapauksessa jo paljastunut valehtelijaksi, joten mitä väliä sillä on, kuinka paljon hän valehteli? Ja voitko luottaa kertoisiko hän nyt totuuden? Tarpeetonta vatvomista minun mielestäni. Jos luotat nyt, anna menneiden olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.
Pelkään myös että hän suuttuu, jos kerron epäileväni noista vanhoista asioista. Koska niitä vatvottiin niin paljon, mutta epäilykseni eivät poistu koska periaatteessa on todisteita jotka osoittavat, että hän valehtelee.
Tämä lause kertoo sen, miksi ei kannata yrittää uudelleen. Jos edelleen koet epäluottamusta, ja vielä pelkäät puhua asioista suoraan, koska hän saattaa suuttua, ei suhde ole terveellä pohjalla. Enkä usko että menneiden vatvominen auttaisi asiaa millään tavalla, päinvastoin se toisi vielä enemmän kipeitä muistoja pinnalle. Miksi koet että vanhoja asioita pitäisi jotenkin läpikäydä? Ette pysty kuitenkaan niitä muuttamaan, joten miksi kiusata itseään ja toista? Jos osaat päästää irti menneestä, ja aloittaa tosissaan puhtaalta pöydältä, ja luottaa kumppaniin, silloin ehkä kannattaisi yrittää uudelleen. Ei vielä.
Niitä vanhoja asioita, koska haluaisin tietää valehteliko hännniistä.
Mitä se muuttaisi vaikka tietäisitkin? Hän on joka tapauksessa jo paljastunut valehtelijaksi, joten mitä väliä sillä on, kuinka paljon hän valehteli? Ja voitko luottaa kertoisiko hän nyt totuuden? Tarpeetonta vatvomista minun mielestäni. Jos luotat nyt, anna menneiden olla.
Miksei niistä voisi yhtä keskustelua käydä?
Olen ehkä urpo idealisti mutta en voi sille mitään, että harvan ihmisen viestit/puhelut aidosti ilahduttavat.
Tämä sama ihminen on loukannut minua syvästi mutten osaa silti olla yhtä onnellinen kenenkään toisen seurassa.
Sinuna antaisin mahdollisuuden. Ehkä kuitenkin vain yhden.