Miksi aina oletetaan että kaikilla olisi aina kaikki täydellisen hyvin?

Tai, että sä jaksaisit jutella koko-ajan ja kaikkien kanssa? Entä, jos sun kiintiö on ns. täynnä siltä erää.

Miksi esim. suru pitää peittää, ettei kukaan luule hulluksi?

Tätä en kans tajua. Jos ei kiinnosta jutella tuntemattomille tai puolitutuillekaan niin on epäkohtelias ja blaablaa. Ei vaan kiinnosta. Varsinkaan nälkäisenä ja väsyneenä töiden jälkeen bussissa.

Fyysisestikään..

Vierailija kirjoitti:

Tätä en kans tajua. Jos ei kiinnosta jutella tuntemattomille tai puolitutuillekaan niin on epäkohtelias ja blaablaa. Ei vaan kiinnosta. Varsinkaan nälkäisenä ja väsyneenä töiden jälkeen bussissa.

Olet ihana

Kuinka monella on koko ajan kaikki TÄYDELLISEN hyvin tai edes joskus? Mulla ei varmaan koskaan ole ollut.

Totuus: ei oleteta.