Koirasta luopuminen

Aihe on minulle raskas, joten en kaipaa juuri nyt turhia ja ilkeitä kommentteja. Tulee pitkä teksti, varautukaa.

Tilanne on siis se, että minulla on lähes 2v suurehko koira (toinenkin koira löytyy, muttei liity ongelmaan mitenkään). Tämä koira on alkanut nyt puolen vuoden aikana vihaamaan lähes kaikkia kissoja. Omistan itsekin (sisä)kissan ja se on ainoa, jonka kanssa koirani tulee toimeen. Kerran yksi kissa hyppäsi koirien tarhaan (maalla näillä on tarha, mutta normaalisti asutaan kaupungissa), sai suuren haavan ja jouduttiin sen vuoksi eläinlääkärillä lopettamaan. Minä en tilannetta henkilökohtaisesti nähnyt ja olenkin halunnut pitkään uskoa, että koirani pystyy muuttumaan ja saadaan kelkka käännettyä parempaan suuntaan.

Kuitenkin nyt koin vastaavan tilanteen itse. Ollaan perheeni luona maalla vierailemassa, täällä on kissoja ja oltiin koirien kanssa lenkillä. Yksi perheemme kissoista tuli vastaan pikkutiellä ja heti näin, kuinka koirani jännittyi kauttaaltaan. Kissa kävelee tomerasti meitä kohti välittämättä koirista enkä saanut sitä häädettyä muualle kun koirani oli siitä niin haltioissaan, että käskin koirani istumaan ja odottamaan taakseni, sain sen siellä juuri ja juuri pysymään ja nappasin kissan syliini. Lähdettiin takaisin päin, kun mun piti viedä kissa sisälle. Koira pysyi maassa jonkin aikaa ja käveli suht nätisti, kun käskin. En tilanteesta enää hirveästi muista kun säikähdin niin paljon enkä tiedä mikä tilanteen laukaisi, mutta koira alkoi käymään kissan päälle, hyppi minua vasten ja tarrasi hampaillaan kiinni mistä sai ihan hullulla tappomeiningillä. Kissa sähisi, minä huusin ja koitin saada koiraa kauemmas lähes tuloksetta. Kissa hyppäsi alas, tarrasin kiinni koiraan ja sain sen juuri pidettyä paikallaan, kun kissa juoksi turvaan konehalliin... Koira oli ihan sekaisin edelleen ja yritti hulluna päästä kissan perään kun raahasin sen takaisin tarhaan. Lähes pyörryin kun säikähdin niin paljon. Multa itseltä meni koiran purressa huppari rikki, samaan kohtaan tuli kirvelevä ja ilkeän näköinen pintahaava ja sormi on kipeä.

Kysymys siis kuuluu... Mitä tekisitte? Olen yrittänyt tuota totuttaa kissoihin, mutta en luota koiraan niiden kanssa tippaakaan. Se on kasvanut kissojen parissa mutta aina suhtautunut niihin jotenkin varauksella. Ainoastaan oman kissan kanssa tulee toimeen, mutta luotanko siihenkään enää... Täällä maalla kaikki saavat vain stressata sitä, koska toinen kissa joutuu tuon hampaisiin. Olen myös toisesta kissasta haaveillut pitkään, mutta haudannut sen idean tuon koiran takia syystäkin.

Minulle henkilökohtaisesti koirasta luopuminen ei ole ikinä ennen käynyt mielessäkään, ennen kuin nyt. Tuntuu, että olisin huono koiranomistaja, en olisi sitoutunut tarpeeksi. Rakastan koiraani yli kaiken enkä luopuisi siitä normaalisti mistään hinnasta, mutta kun muidenkin elämä alkaa olla vaakalaudalla, niin en tiedä mikä ratkaisu on paras. Kissoja kuitenkin tulee minun ja läheisteni elämässä aina olemaan, tiedän sen. Koen, että ongelmalle en saa enää mitään tehtyä enkä ole tarpeeksi taitava saamaan tuota tappovaihdetta pois. Nyt minäkin sain pureman siitä, joka kertoo, kuinka tosissaan koira oli... Koira varmasti saisi kasvattajan kautta hyvän uuden kodin, siitä ei ole epäilystäkään. Ja muuten se on ehdottomasti maailman ihanin koira. Hellyydenkipeä, rakastava höhlä.