Laitetaanko suruadressiin sukunimi?

Kyllä yleensä laitetaan.

Meillä päin läheisimmät laskevat haudalle seppeleen ja silloin ei välttämättä käytetä sukunimeä. Mutta adressin jättäjät ovat sen verran etäisempiä, että sukunimi on ihan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin läheisimmät laskevat haudalle seppeleen ja silloin ei välttämättä käytetä sukunimeä. Mutta adressin jättäjät ovat sen verran etäisempiä, että sukunimi on ihan paikallaan.

Meidät on kyllä kutsuttu hautajaisiin, mutta ei valitettavasti päästä paikalle.

-ap

Ihan miten vain.

Riippuu siitä, miten virallisia tai ei-virallisia haluatte olla.  Mutta itse pitäisin järkevimpänä laittaa sekä vainajan että muistoa kunnioittavien ihmisten sekä etu-, että sukunimet.  

Jotenkin tuntuu, että jos joku laittaa adressiin, että "Matin" muistoa kunnioittaen "Pekka,"  tai "Pekka perheineen" niin olettaisi, että nuo Matti ja Pekka on olleet toisilleen tavallista läheisempiä, esimerkiksi veljekset.

Muiden kannattaisi mielestäni laittaa koko nimet, koska adressit voidaan säilyttää hyvinkin pitkään ja joku joskus niitä katsellessaan voi jo ihmetellä, että kenestä on kysymys, jos ei ole koko nimeä.

Jos joku lähipiiristä tunnistaa, niin nimirimpsu on ok, ainakin jos lähetät sen leskelle.

Toisaalta adressin voi osoittaa perikunnalle ja lähetetään vainajan osoitteeseen.... jolloin olette tuntemattomampia ja laitatte sukunimen.

Eli kumpikin ihan yhtä oikein.

Ei tarvitse tuollaisessa tapauksessa laittaa. Kuten sanoit, leskellehän se adressi menee. 

Niin, se riippuu ihan siitä, kuinka läheisiä olette vainajalle ja hänen perheelleen. Hyvin läheiset ihmiset - suurin piirtein perhettä tms. - voivat laittaa vain etunimet, mutta tapana on, että vähänkään kaukaisemmat (naapurit ja kylänmiehet) laittavat myös sukunimen.

Adtessia ei koskaan, ei todellakaan koskaan, osoiteta vainajan perikunnalle vaan omaisille!!!

Adressit on tapana lukea ääneen muistotilaisuudessa, siis muutkin, kuin se/ne, jolle adressi on osoitettu kuulevat sisällön, joten siinäkin mielessä sukunimet paikallaan. En ole koskaan tainnut olla muistotilaisuudessa, jossa luetuissa adresseissa ei olisi sukunimiä mainittu.