Onko sinulle koskaan tullut sellaista että haluaisit aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä?
Mennä sinne missä sinua ei tunneta ja rakentaa siellä omanlaisesi elämä? Tylsää olla asunut samassa kylässä en nyt sentään koko ikääni mutta kouluvuosista eteenpäin. Haaveilen maalle muutosta, sellaisesta paikasta jossa minua ja koko elämänhistoriaani ei tunnettaisi vaan saisin olla mikä olen. Työpaikan kyllä varmaankin pitäisin kaupungissa jos tuota väliä sitten jaksaisi ajella.
Kommentit (4)
Aina kun olen ollut pidempään tekemisissä vanhempieni kanssa. Tekis mieli muuttaa muualle, vaihtaa nimi ja tunnistettavat ulkonäköseikat, heittää kännykkä järveen, ostaa uusi tilalle ja siihen prepaid numero, etteivät tavoita.
Kyllähän se välillä tuntuu että tarpeeksi tullut tupeksittua tällä kylällä, kaikki pitää ihan tampiona ja parempi olisi muuttaa jonnekin missä kukaan ei tunne. Vaikka sama kai se kävisi sitten sielläkin.
On. Ajatus käy mielessä aika usein. Olen nimitttäin ajatellut kirjoittaa romaanin aiheesta.
Mä en mieti tälläsia juttuja. Ei kiinnosta mitä muut ajattelee minusta. Häpesin koko nuoruuteni itseäni niin paljon, koska olen puoliksi ulkomaalainen että häpeäni on kulutettu loppuun.
Mua ei kiinnosta muitten mielipiteet. Elän tässä hetkessä. Ei ole haaveita. Ruoka, tarpeet pönttöön, treeniä ja nukkumista.